|
Kuvisopettajat kokeilee. Käden perspektiivistä. |
Klaus
väittää että kännykän käytöstä elokuvan opettamisessa on
muutoinkin etuja tavanomaiseen elokuvatyöskentelyyn verrattuna.
Tässä muutamia hänen ajatuksiaan.
Kännykkä
on mahdollista kiinnittää omaan kehoon, hissin seinään,
skeittilautaan tai rappuun jolloin aikaansaadaan uusia, virkistäviä,
mielenkiintoisia näkökulmia joihin ihmissilmä ei edes pystyisi.
Näin ollen kännykkäkuvan kautta voi myös kehittää omaa
havainto- ja käsityskykyä. Kuvaustulokset voivat olla näin ollen
täysin yllättäviä ja äärimmäisen mielenkiintoisia.
Kännykkäkuva
ei välttäämttä ole korkealaatuista, eikä kaikilla puhelimilla
välttämättä voi tallentaa kovin pitkiä videoita minkä
seurauksesta kuvaaja joutuu keskittymään olennaiseen
kuvatessa.
Koska kuva ei vastaa HD-kuvalaatua ja koska se
saattaa myös täristä, se erottautuu ammattimaisen kuvan maailmasta
ja liittoutuu trash-elokuvaestetiikan kanssa. Klaus tarkoittaa tällä
sitä, että kännykkäelokuva siten tekee selkeää pesäeroa
valtavirta elokuvatuotannon kanssa ja hakee siten omaa tilaa
ilmaisumuotonaan.
Tänä
päivänä lähes jokaisella oppilaalla on mahdollisuus saada
liikkuvaa kuvaaa tallentava kännykkä käyttöön. Lähes jokaisella
oppilaalla on lisäksi kotona PC, johon voi ladata maksuttoman
leikkausohjelman. Klaus toteaa, että näin ollen kännykkäkuvan
kanssa työskennellessä on täysin mahdollista hyödyntää
oppilaiden omia laitteita ja varustuksia elokuvaopetuksen
toteuttamisessa, jolloin vältytään laitehankinnoilta ja muilta
kustannuksilta.
Kokeelliset
visuaalisuutta painottavat kännykkäelokuvat Klausin opin mukaan
luodaan kokeilujen ja leikin kautta, jolloin oppilaat kuvaavat,
katsovat ja kuvaavat uudestaan kunnes ovat saavuttaneet halutun
lopputuloksen. Näin vältytään työläältä
tavoiteorientoituneelta suunnittelu- ja kuvausprosessilta, mutta
päästään silti vaivatta käsiksi elokuvan tekemiseen.
Koska
oppilaiden keskuudesta löytyy useampia laitteita, on mahdollista
työskennellä 2-3 hengen ryhmissä jolloin jokaiselle löytyy rooli
tuotannossa, ja vältytään epätehokkaalta ajankäytöltä oppilaan
näkökulmasta.
Tämä
laitteiden paljous on mielestäni kännykän käytön ehdottomia
etuja. Eräässä aiemmassa kokeilussa oppillaat halusivat välttämättä
työskennellä viiden hengen ryhmässä, mutta lopputuloksena kahdella ryhmän jäsenellä ei riittänyt tekemistä ja niinpä heidän aika kului epätehokkaasti, enimmäkseen muita härnäten. Samalla oli selvää, että ne
ryhmän jäsenet ketkä olivat omistautuneet työprosessille myös
kokivat tuotoksen omana ja olivat kiinnostuneita sen leikkaamisesta
ja loppuunsaattamisesta.