Bergmannstrasse ja QR-koodit

QR-koodi ruokalan ikkunassa opastaa yhden ryhmän tuotoksen äärelle. Väliaikainen versio QR-koodista. Oppilaan ottama kuva.

Päätimme pistää videotuotokset esille Quick Response (QR) -koodien avulla, sillä etenkin videoita on verrattain hankala esittää julkisesti: täytyy järjestää esitystilaisuus tai lähettää katsojille youtube-linkki.

QR-koodi tilan seinällä on mielenkiintoinen siitä, että se toimii vähän kuin taulu: henkilö, kuka sattuu tilaan voi halutessaan katsoa sitä. Monilla on jo älypuhelin, jolla pääsee nettiin joten esitystapa voi olla hyvinkin kätevä. QR-koodin käyttö tosin edellyttää koodinlukuohjelman lataamista, mutta ohjelman voi ladata ilmaiseksi netistä.

Koska olimme kuvanneet elokuvat tietyissä tiloissa tai paikoissa koulun alueella, oli perusteltua liittää QR-koodit juuri näiden paikkojen seiniin ja tehdä täten elokuvat myös löydettäviksi paikan kautta. Minusta tämä oli varsin onnistunut tapa käsitellä elokuvan esillepanoa julkisessa tilassa.

Mainittakoon myös, että teatteri-areenan videoperformansseja laitetaan tammikuussa myös esille QR-koodien avulla, ja pajaa vetävä taiteilija yhtenäistää tammi-helmikuun aikana molempien areenojen QR-koodien graafisen ilmeen (värit ja koko) ja tulostaa koodeista laadukkaat versiot oman yrityksensä painopajalla.

On kiinnostavaa ajatella, että QR-koodi on myös itsessään taideteos. Musta-valkotulosteena se saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja arkiselta, mutta kekseliäällä toteutuksella siitä voi saada valtavan hienon.

QR-koodin voi esimerkiksi projisoida seinälle ja täten suurentaa. Suurennuksen pohjalta voidaan tuottaa vaikkapa maalaus tai keraamisia laattoja, jotka sen jälkeen lasitetaan tai maalataan tummalla sävyllä jonka jälkeen koko komistuksen voi vaikkapa kiinnittää koulun seinään täydessä koossa. Mielikuvituksen lisäksi QR-koodin tekniikka asettaa rajoitukset, mutta erilaisia ratkaisuja on varmasti palkitsevaa kokeilla.

Pingviinivideon QR-koodi koulun ulko-ovessa. Oppilaan ottama kuva.

Oli hauska seisoa koulun etuovella ja katsoa, miten QR-koodissa olevan linkin kautta koulun maailma avautui vaikkapa tämän videon myötä.

Klaus Küchmeister: Osa 5 - Kännykkäelokuvan oppimistavoitteet, menetelmät ja arviointi.

Kuvisopettajat kokeilee.

Tässä vielä karkeasti listattuna opetuksen käytäntöihin liittyviä perusasioita: oppimistavoitteet , -menetelmät ja arviointi.

Klausin kännykkäkuvauksen opetussuunnitelman oppimistavoitteina on:
kokeilla erilaisia kuvauskulmia
kehittää havaintokykyä
tutkia keinoja luoda monitulkintaisia luomuksia montaasin ja kuvakulmien keinoin
luoda uudenlaisia visuaalisia maailmoja,
löytää ja kehittää tarinoita,
oppia kyseenalaistamaan esteettisia normeja sekä katselutottumuksia,
sekä käsittää kännykkäkameran esteettisen arvon.

Oppimismetodina käytetään tutkivaa, kokeilevaa sekä leikkisää lähestymistapaa kuvan tuottamiseen, jolloin ajatuksena on, että oppilaan havainto- ja ilmaisukyky kasvaa estottomien kokeilujen ja löytämisen ilon myötä.

Eräs mielenkiintoinen anti, oli kuulla Klausin ajatuksia kännykkäelokuvien arviointikriteereistä.

Hän arvioi tuotoksissa seuraavanlaisia asioita:
Elokuva toteuttaa kännykkäelokuvaestetiikkaa
Elokuva on valmis lyhytelokuva jossa on alku- ja lopputekstit
Elokuvassa on jokin kantava ajatus tai tarina
Kohtaukset ovat leikattu mielenkiintoiseen järjestykseen
Elokuvassa on mielenkiintoisia kuvasiirtymiä.
Elokuva liittyy annettuu teemaan tai aiheeseen.
Tarkoituksenmukainen leikkausohjelman käyttö.
Elokuvan esitys
Työskentelyprosessin dokumentointi omaan työvihkon.
(Tapauksesta riippuen, myös elokuvan kuvakäsikirjoitus tai synopsis)

Klaus Küchmeister: Osa 2 - Liikkuvan kuvan vuorovaikutus ja montaasin opettaminen

Työpajan tuloksia, still-kuva videotutkielmasta.

Montaasin opettaminen

Havaintokyvyn kehittämisen lisäksi (kännykkä)elokuvan parissa työskentely auttaa myös hahmottamaan ajatusta montaasista. Montaasi tarkoittaa yksinkertaisesti kuvan järjestämistä toisen jälkeen eli leikkaamista. Montaasi on elokuvassa kuin kuvakollaasi staattiselle kuvalle. Leikkaaja voi vaikuttaa paljonkin katsojan käsityksiin tapahtumista järjestämällä kohtauksia tai kuvia hallitusti yksi toisensa perään.

Leikkaaja voi vaikuttaa katsojan käsityksiin tapahtuneesta järjestämällä samat kuvat eri järjestykseen, tai lisäämällä samojen referenssikuvien väliin eri kuvat. Tätä ilmiötä tutki Lev Kuleshov (1889 – 1970), ja tätä kuvien vuorovaikutuksen tuottamaa vaikutusta kutsutaankin Kuleshov-effektiksi.

Klaus näytti meille mahtavan videon, jossa Hitchcock selventää Kuleshov-efekttiä:

Olen sitä mieltä että Kuleshov-efektin ymmärtäminen niin havaintoja kuin harjoituksia tekemällä kehittää elokuvalukutaitoa merkittävästi, sillä montaasi on keskeinen osa elokuvan ilmaisukeinoja. Kuva-assosiaatiot sekä symboleiden rinnastus on myös tuttu keino mainosten maailmasta, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisten käsityksiin ja arvostuksiin asioista. 

Tänä päivänä lukutaidon tulisi mielestäni ulottua myös pitkälle liikkuvan kuvan pariin sillä liikkuva kuva on jatkuvasti vahvemmin läsnä meidän visuaalisessa kulttuurissa.

Bergmannstrasse 64: elokuvapaja alkaa!

Koulun ulko-ovi. Tästä se lähtee!

Neljän viikon jakso on nyt aluillaan. Seuraavat neljä viikkoa käyn tässä osoitteessas 1-2 kertaa viikossa riippuen siitä, miten projekti edistyy.

Tänään tapasin ryhmän ensimmäistä kertaa. Huh: 28 vilkasta 12-16 vuotiasta! Onneksi meitä opettajia on kolme, joten voimme jakaa ryhmän pienempiin osiin tarvittaessa.

Aloitin tänään lyhyellä alustuksella, jossa esittelin itseni sekä projektin kulun ja tavoitteet. Sain kuulla paljon erinäisiä kysymyksiä kaikenlaisesta ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan. Oppilaita oli paljon ja muutamat olivat erityisen vilkkaita. Luultavasti tästä tulee myös ryhmänhallinnan osalta hyvin mielenkiintoinen kokemus. Hauska nähdä, miten elokuvaprojekti toimii näin ison ryhmän kanssa.

Oppilaat jakautuivat 2-3 hengen ryhmiin. Aloitimme kuvausharjoituksilla, joissa tuli ratkoa erinäisiä kuvaustilanteita ja pyrkiä saavuttamaan erilaisia kuvatuloksia. Tavoitteenani oli haastaa pois perinteisestä silmäntaso-kuvakulmasta.

Koska oppilaat olivat myös erittäin innoissaan puhelimien käyttämisestä, toinen tarkoitukseni harjoituksessa oli päästää heidät heti koskemaan laitteita ja purkaamaan siten hieman niihin liittyvää jännitystä ja energiaa.

Oppilaat saivat liikkua vapaasti koulun alueella harjoitusten parissa. Välitunnin jälkeen kokoonnuimme 5-9 hengen pienryhmiin tarkastelemaan tuloksia. Jokainen ryhmä esitteli videonsa vuoronperään ja me muut kommentoimme niitä. Tässä oli ideana nähdä miten muut olivat toteuttaneet saman tehtävän, ja huomata tehtävänannon monitulkintaisuus sekä todeta erilaisten ratkaisujen kirjo.

Oppilaille oli annettu tehtäväksi miettiä harjoitusten yhteydessä jo jotain paikkaa koulussa joka erityisesti kutkuttaa ja jossa he voisivat toteuttaa videotyön. Näin heillä oli muutamia ideoita ja pian kuvauspaikat loksahtivatkin paikalleen. Tein selväksi, että tuotos sai keskittyä esittelemään tilaa mielenkiintoisien näkökulmien keinoin mutta siinä saattoi halutessaan kertoa myös tarinan. Kaikki ryhmät halusivat kertoa tarinan, ja näin piirsimme yhdessä taululle jokaisen ryhmän alustavan kuvakäskirjoituksen.

Ryhmät etenivät eri tahtiin ideoinnin kanssa, ja jätimmekin ajatukset hautumaan seuraavaa tapaamista varten.

Tässä vielä tehtävälistaus:

Filme als wärst du ein Hund.

Die Kamera entdeckt einem Ort.
Halte die Kamera schräg und filme etwas.
Laufen.
Bewege die Kamera immer näher an etwas.
Ein kleines Tier entdeckt eine Pflanze.
Es ist still. Plötzlich hört man etwas. Danach sehen wir, wo der Sound herkam.

Die Kamera bewegt sich aus dem dunklen ins Licht.
Etwas befindet sich im Bild und bewegt sich dann ausserhalb des Bildes.
Filme eine Farbe. Die Farbe ändert sich.
Etwas fällt runter.
Filme irgend ein interessantes Ort aus einer aussergewöhnliche Perspektive.

Tehtävissä on ideana haastaa tallentamaan erilaisia lyhyitä tapahtumia tai muutoksia. Tehtävissä myös haastetaan käyttämään kameraa muutoin kuin silmän tasolta.

Suomeksi:

Kuvaa kuin olisit koira.
Kamera tutkii jotain paikkaa.
Pidä kameraa vinossa ja kuvaa jotain.
Kävelyä.
Liikuta kamera aina lähemmäs jotain asiaa.
Eläin tutkii kasvia.
On hiljaista. Yhtäkkiä kuuluu jotain. Sitten näemme, mistä ääni tulee.
Kamera liikkuu pimeästä valoon.
Jotain on kuvassa, mutta sitten se liikkuu kuvan ulkopuolelle.
Jotain tippuu.
Kuvaa väriä. Väri muuttuu.
Kuvaa jotain mielenkiintoista paikkaa jostain epätavanomaisesta näkökulmasta.

Blossin: Osa 3 - editointia, panikointia ja ensi-ilta

Editointia.

Sunnuntaiaamuna aloitimme katsomalla muutamia esimerkkejä aiemmista kännykkäelokuva-oppilastöistä sekä muista matkapuhelimilla tuotetuista elokuvista. Sen jälkeen teimme välikatsauksen eri ryhmien töihin ja pidimme jälleen vertaisarviointitilaisuuden.

Vertaisarvioinnissa jokainen ryhmä sai paljon kritiikkiä osakseen, ja tämän seurauksena kaikki lähtivät kuvaamaan lisämateriaalia elokuvaansa tai kuvasivat tiettyjä otoksia uusiksi. Vertaispalautteessa kritiikki keskittyi enimmäkseen tarinan mielenkiintoon tai elokuvan punaiseen lankaan, ja niinpä ryhmässä pohdimme yhdessä tapoja, jolla olisi mahdollista lisätä enemmän mielenkiintoa ilmaisun kulkuun.

Näin ollen kuvaus-, uudelleenkuvaus ja leikkausiterointia tapahtui tiuhaan tahtiin vielä ennen lounasta, kunnes lopulta ryhmät olivat pääseet tuotostensa kanssa vaiheeseen jossa myös vertaispalautekeskustelussa tarina tai tuotos hyväksyttiin.

Lounaan jälkeen tulikin kiire hioa tuotokset loppuun. Ryhmät etsivät vielä videoon sopivan musiikin ja sitten olikin aika pistää tietokoneet laskemaan videot valmiiksi.

Adoben Premiereä käyttävä ryhmä tarvitsi elokuvan exportoinnissa apua, sillä asetuksissa riitti valinnan varaa. MovieMakerilla on vaivattomampaa viimeistellä elokuva leikkauspöydältä videotiedostoksi, sillä vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Tässä mielessä on ehkä mukavampaa käyttää MovieMakeria tai iMovie-ohjelmistoa. Premieren käyttö edellyttää osin syvempää ymmärrystä tiedostomuodoista, codeceista, kuvakoosta, ja ruututaajuudesta (frame rate).

Free music archive tarjoaa erittäin mielenkiintoista teostovapaata musiikkia. Tekijä sekä kappaleen nimi tulee aina mainita lopputeksteissä.

Pidimme vielä ryhmän kesken yhteisen ensi-illan ennen koko nuorisoleirin yhteistä esittelykierrosta.

Blossin: Osa 1 - mediakeskuksen kännykkäelokuvatyöpaja

Tässä rakennuksessa oli meidän seminaarihuone.

Intensiivinen mutta mukava viikonloppu takana. Järjestimme Potsdamin mediakasvatuskeskukselta tilatun kännykkäkuvaustyöpajan Susannen kanssa.

Työpaja pidettiin Blossin-nimisessä nuorisokeskuksessa Berliinin eteläpuolella. Meidän työpajaan oli ilmoittautunut kuusi 14-16 vuotiasta oppilasta. Kyseessä oli viikonlopun mittainen nuorisoleiri, johon kerääntyi nuoria ympäri Brandenburgin maakuntaa.

Matkustimme jo perjantai-iltana keskukseen ja esittelimme viikonlopun avajaisseremoniassa itsemme sekä työpajan rakenteen. Itse työpajatyöskentely tapahtui lauantaina ja sunnuntaina.

Mobile movie Hamburg – kännykkäelokuvapedagogiikkaa vuodesta 2010!

Oppilaat olivat välitunnilla liimautuneita lasiin kun näkivät testipuhelimet. Huomaa myös Klausin työvälinesalkku.

Matkustin Hampuriin tapaamaan erästä Klaus Küchmeisteria joka on opettanut liikkuvan kuvan ilmaisua matkapuhelimilla jo vuodesta 2008.

Opetimme erästä 9. luokkaa yhdessä ja oli mielenkiintoista nähdä, miten Klaus esittää tehtävän oppilaille. Hänellä on aina mukana salkku josta löytyy teippiä ja narua ja hän painottaa, että tarkoitus on löytää epätavanomaisia ja mahdollisimman mielenkiintoisia kuvauskulmia. Valitettavasti tuotoksia ei laitettu nettiin sillä ne olivat harjoituksia.

Klaus on toiminut pitkään kuvataideopettajana. Hän on kehittänyt jo useita vuosia elokuvaopetusta, mutta lähti tutkimaan matkapuhelimien käyttöä kouluopetuksessa vuoden 2008 tietämillä. Aluksi hän järjesti omassa lukiossaan vaativia, pitkäkestoisia kursseja jossa teetti oppilailla erinäisiä harjoituksia ja töitä matkapuhelimilla ja näiden kokemuksien perusteella jalosti konseptiaan sen nykytilaan.

Klaus työskentelee aina oppilaiden omilla puhelimilla. Oppilaat työskentelevät 2-3 hengen ryhmissä, joten aina löytyy joku, kenen puhelimella voi kuvata.

Klaus lähetti oppilaiden töitä saksalaisille nuorisoelokuva- ja kännykkäelokuvafestivaaleille ja työt pärjäsivät hyvin. Koululla noteerattiin kilpailumenestyksen myötä aina paremmin Klausin työ ja hän sai tukea ja kannustusta jatkaa. Hän lähti kehittämään yhteistyötä muiden Hampurilaisten opettajien ja koulujen kanssa ja löydettyään samanhenkisiä ihmisiä tuekseen, vuonna 2010 syntyi mobile movie Hamburg- konsepti!

Mobile movie Hamburg on kouluvuoden kestävä prosessi, joka pyörii nyt kolmatta vuotta. Opettajat hakevat ohjelmaan keväällä ja hyväksytyille järjestetään alkusyksystä koulutuspäivä jossa käydään läpi kännykkäelokuvan opetusmetodeja, pedagogiikkaa ja sisältöjä sekä tekniikkaan liittyviä asioita. Tavoitteena on työstää kännykkäelokuvia kouluissa syksyn mittaan jolloin tuotokset ovat valmiita pian joulun jälkeen. Tukea prosessin varrella tarjoaa Hampurin mediapedagogiikkakeskus.

Projektin välituloksia kuitenkin esitellään opettajien kesken jo joulukuussa Abgedreht-nuorisoelokuvafestivaalien yhteydessä jolloin opettajat vaihtavat myös ajatuksia projektin kulusta. Osallistuville oppilaille ja opettajille järjestetään ennakkonäytös helmikuussa, ja lopullinen julkinen näytös on maalis-huhtikuun aikana.

Elokuvat projisoidaan vuonna 2013 ensi-illassa Hampurin keskustassa julkiseen tilaan eli rakennuksien seinään, kuten kauden 2011/2012 projektissa. Vuonna 2010/2011 Hampurin kaupungin joukkoliikenteen infotaulut olivat mukana projektissa, jolloin valikoituja oppilastöitä näytettiin myös julkisen liikenteen infotauluilla maaliskuusta alkaen kahden viikon ajan.

Projekti on ollut kuulemma innostava niin opettajille kuin oppilaillekin!

Ja nyt monta linkkiä (saksaksi!):

Katso video, jossa Klaus esittelee Mobile movie projektin.

Projektilla on myös kattavat nettisivut, blogi, sekä youtube-kanava josta löytyy useita oppilastöitä. Etenkin oppilastöiden kautta saa käsityksen siitä minkälaisesta estetiikasta Klausin kännykkäelokuvassa on kyse.

Hampurin mediapedagogiikkakeskuksen sivut löytyvät täältä.

Saksan koulujärjestelmästä: koulumuoto ISS ja areenaopetus

Eräänlainen kaavio saksalaisesta koulutusjärjestelmästä. Osavaltioiden järjestelyissä kuitenkin havaittavissa merkittäviä eroja.

Keskiviikko ja ensimmäinen kohtaaminen projektikoululla. Kokoonnuimme Silken, Martinin ja Robertin kanssa keskustelemaan kännykkäkuvausprojektista: suunnitelmasta, teemasta, toteutuksesta, resursseista ja projektin aikataulusta. Projektista lisää tuonnempana, mutta nyt kerron vähän heidän koulusta sillä se on järjestäytynyt kiinnostavalla tavalla.

Saksassa koulujärjestelmä on hyvin erilainen kuin suomessa. Projektikouluni on muodoltaan Integrierte Sekundarschule, Berliinin osavaltiossa vuonna 2010 käyttöönotettu koulumuoto joka yhdistää monimutkaisen saksalaisen systeemin Real- Haupt- ja Gesamtschule muodot koluun jota käydään 7. kouluvuodesta10. kouluvuoden loppuun asti – vähän kuin yläaste meillä. Koulu tarjoaa mahdollisuuden käydä joko ammattikoulumaista tai lukiotyyppistä linjaa, jolloin oppilaat voivat 10. kouluvuoden jälkeen päättää, jatkavatko lukioon vai ammatillisiin opintoihin.

Muualla saksassa koulu on järjestetty siten, että oppilaan koulumenestys 4. kouluvuoden lopputodistuksessa määrää, pääseekö tämä lukiolinjalle vai alemman vaatimustason opetuksen pariin. Tuo varhaisen vaiheen valinta myös vaikuttaa luonnollisesti kolmannen asteen opintoihin pääsyyn. Integroidussa koulussa opetusta kuitenkin eriytetään mittavasti ja kursseja tarjotaan eri vaatimustason mukaisesti, jolloin kaikki pysyvät omalla tasollaan kelkassa ja säilyttävät mahdollisuuden osallistua lukio-opetukseen 10. kouluvuoden jälkeen.

Ydinaineiden lisäksi oppilaat opiskelevat kahdeksan tuntia viikossa valitsemassaan areenassa. Areenaopetuksessa on vahva sidos työelämään ja käytännön taitoihin. Martin ja Robert opettavat yhdessä Media Areena 1 nimistä kurssia jossa opiskellaan erinäisiä mediataitoja. Opetusta on kolmena päivänä viikossa ja yhteensä 8 tuntia viikossa. Areenaopetus ei ole sidossa vuosikurssiin, joten 25 oppilaan ryhmästä löytyy kattaus 7-10. luokkalaisia. Kahden opettajan lisäksi Berliinin kaupunki kustantaa ns. ”kolmannen” (Dritte) työskentelyn n. 3 tuntia viikossa. Tämä kolmas on vapaan kentän taiteilija tai muu ammattilainen joka tuo omaa erityisosaamistaan opetukseen.

Aikamoista! Opettajat kertovat, että usein projektimuotoinen, tutkivaan oppimiseen perustuva areenaopiskelu toimii paremmin kuin ydinaineiden opiskelu perinteisemmin menetelmin. Odotan innolla mitä tästä tulee.

Tässä vielä linkki koulun sivuille.

Esittelemme Mobile Movie työpajan: keskustelua ja palautetta mediakasvatuskeskuksella

Medienwerkstatt Potsdamin logo

Tänään kävin Potsdamin mediakasvatuskeskuksessa esittelemässä Susannen kanssa kehittelemäni konseptin viikonlopun mobile movie työpajaa varten.

Päädyimme siihen, että aloitamme kuvausharjoituksilla (samaan malliin kuin taannoin iPadeillä!) jotta saadaan kamerat/puhelimet lämpimiksi sekä haastetaan todella etsimään niitä tavanomaisesta poikkeavia kuvakulmia - tuoreita näkökulmia ja uusia tapoja havaita ympäröivää todellisuutta.

Työpajaan osallistuu todennäköisesti alle 9 oppilasta ja näin ollen meidän on mahdollista tarjota hyvinkin henkilökohtaista ohjausta. Aiomme käydä ryhmän kanssa avointa keskustelua oman tuotannon sisällöstä. Ohjaamme työskentelyä ja muokkaamme opetusta perustuen heidän aiempiin kokemuksiin sekä mielenkiinnonkohteisiin.

Suunnitelmamme perustuu tutkivan oppimisen malliin, jossa oppija tai sosiaalinen ryhmä itse asettaa kysymyksiä ja pyrkii tekemisen ja kysymisen avulla löytämään vastauksia sekä asettamaan jälleen uusia kysymyksiä. Kokoonnumme eri työvaiheiden jälkeen ryhmänä keskustelemaan havainnoista ja haasteista työskentelyprosessin aikana, jonka jälkeen myös pienryhmät antavat toisilleen palautetta sekä kysyvät kysymyksiä.

Kannustamme tekemään hyvinkin visuaalisia, havaintoon ja mielenkiintoisiin kuvakulmiin/sommitteluun ja kokeelliseen kamerankäyttöön perustuvia videotutkielmia sillä pieni, ketterä kännykkäkamera soveltuu hyvin sen tyyppiseen työskentelyyn. Tarjoamme kuitenkin mahdollisuuden kuvata tarinan/öyhytelokuvan perinteiseen tapaan mikäli jokin ryhmä niin haluaa.

Mutta nyt nokka kohti Berliinin tietokonepelimuseota – Kompetenzlabor esittäytyy ja kertoo, mistä on tämän päivän mediakompetenssi tehty!

Kulttuuriagenttiohjelma: taiteilijoita kouluihin! Oppilaita taidekentälle!

Kuva: Tim Schenkl/Forum K&B GmbH

Alkuviikosti sain yhteydenoton Berliinissä toimivalta kulttuuriagentilta joka ilmoitti, että eräs koulu olisi kiinnostunut osallistumaan mobile movie projektiin.

Claudia Hannoverista oli nimittäin lähettänyt Hampurilaiselle kulttuuriagentille yhteystietoni sekä kuvauksen projektista, joka puolestaan oli lähettänyt yhteystiedot eteenpäin kolleegalleen Berliinissä ja niinpä eräs agentti nimeltä Silke kiinnostuikin kovasti projektista ja innostutti erään Berliiniläisen koulun media areenan opettajat myös.

Silke on toiminut alusta alkaen eli vuoden ajan kulttuuriagenttiohjelmassa. Hanke toteutuu vuosina 2011-2015 ja siihen osallistuu viisi saksan osavaltiota. Ohjelma on muuten mallinnettu vuosina 2002-2011 Englannissa toimineesta Creative Partnerships ohjelmasta. Englantilaisen ohjelman motto oli: Creativity, culture and education.

Ohjelman tavoitteena on tuottaa, kehittää ja dokumentoida oppiaineiden rajoja ylittäviä, laajoja kulttuurikasvatuksen opetussisältöjä sekä rakentaa pitkän aikavälin yhteistyömalleja koulujen ja kulttuuri-instituutioiden välille.

Mahtavaa eikös?

Neljän vuoden mittaista hanketta rahoittaa saksan valtion kulttuurirahasto sekä Mercator-säätiö, joista kumpikini pistää pottiin 10 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Myös osavaltiot osallistuvat hankkeen rahoittamiseen.

Koulujen piti hakea ohjelmaan jäseniksi ja osoittaa, että haluavat sitoutua ohjelman tavoitteisiin. Joikaiselta koululta nimetään yhteyshenkilö, joka koordinoi työskentelyä koululle nimetyn kulttuuriagentin kanssa. Jokaisella kulttuuriagentilla on puolestaan kolme koulua joiden kanssa työskentelee, ja agentin tavoitteena on myös lisätä näiden koulujen välistä yhteistyötä. Koulut voivat lisäksi hakea Kulttuuriagenttiohjelmasta rahoitusta taideproduktioiden toteuttamiseen.

Agentti siis lyöttää yhteen vapaan kentän kulttuuritoimijoita ja -instituutioita verkostonsa koulujen kanssa. Näinpä siis teatteriohjaaja, ballerina tai kirjastonhoitaja saattaa päätyä kouluun toteuttamaan projektia oppilaiden kanssa. Tai vastaavasti oppilaat päätyä teatterille toteuttamaan projektia. Projektit kestävät useimmiten 6-12kk, mutta myös lyhyempiä projekteja toteutetaan.

Ja näin minä päädyin erääseen Berliniläiseen kouluun kuukauden intensiivijaksolle: Terhi, videotaiteilija - rikastuttamaan oppilaiden taidekäsitystä sekä tuomaan heidät liikkuvan kuvan ilmaisun pariin!

Lisätietoja kulttuuriagenttiohjelmasta (saksaksi).

Englanninkielinen esittely ohjelmasta.

Muutamia toteutuneita projekteja (saksaksi), täältä voi poimia hyviä ideoita!

Medienwerkstatt Potsdam: mediakasvatusta Berlin-Brandenburgin alueella.

Medienwerkstatt Potsdam

Ja kolmantena päivänä tapahtuu. Tänään kävin ensimmäistä kertaa tapaamassa Potsdamin mediakasvatuskeskuksen väkeä.

Potsdam sijaitsee n. 24 km linnuntietä Berliinistä. Sodan jälkeen valtaosa saksan mediatuotannosta onkin keskittynyt Babelsberg-nimisen alueen tuntumaan Potsdamin (eeppisen kauniin) keskustan ulkopuolelle. Näinpä myös Brandenburgin osavaltion suurin mediakasvatuskeskus sijaitsee lähellä tätä mediakeskittymää.

Medienwerkstatt Potsdam eli Potsdamin mediakasvatuskeskus on perustettu vuonna 1991 ja työllistää yhdeksän henkeä enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti ml. harjoittelijan ja siviilipalvelusmiehen.

Keskus on järjestäytynyt yhdistyksen muotoon, ja sitä rahoittaa Brandenburgin osavaltion pääkaupungin eli Potsdamin nuoriso- ja sosiaalitoimi. Mediakeskus tarjoaa konsultointia, koulutusta, palveluita (enimmäkseen laitteiden lainausta) sekä kursseja mediakasvatuksen eri osa-alueilta. Keskus palvelee muuten koko Brandenburgin osavaltiota!

Kurssitarjontaan kuuluu mm. seuraavanlaisia työpajoja: tietoturva, animaatio, elokuva, blogi, nettisivu, valaisutekniikka, VJ (video jockey= videoiden livemiksaamista esim. tanssimusiikin taustaksi!), facebook, wordpress, crowdfunding, cybermobbing, word/excel/ppt, mainokset, sosiaalinen media, radiotuotanto, tapahtuman järjestäminen, aktivismi7vaikuttaminen internetissä, ja näin lista jatkuu ja jatkuvasti kasvaa.

Mediakeskukselle tulee jatkuvasti pyyntöjä kouluista ja nuorisokeskuksista, joihin ydintiimi pyrkii reagoimaan. Mediakeskuksella on lista päteviä opettajia (”Dozent”) joita he palkkaavat kurssien vetäjiksi, ja näin mediakeskuksen työntekijät vastaavat usein organisoinnista, siinä missä ulkopuoliset apurit toteuttavat itse sisällön.

Ja näin päädyn taiteellis-pedagogiseen päävastuuseen viikonlopun mittaisesta kännykkäkuvaus workshopista! Mutta siitä lisää tuonnempana.

Internetissä: Medienwerkstatt Potsdam.

Kaikki sai alkunsa Lapin yliopistolta

Päätin aloittaa blogin kokemuksistani elokuvaopetuksen parissa, sillä minua kiinnostaa liikkuvan kuvan ilmaisu ja haluan selvittää, miten sitä voisi parhaiten opettaa. Minusta tuntuu, että sitä opetetaan varsin vähän kouluissa ja se on mielestäni sääli sillä liikkuvan kuvan ilmaisun kenttä on kiinnostava.

Kaikki sai alkunsa Seija Tuupasen luennolla Lapin yliopistolla kevättalvella 2012.

Seija esitteli Marjo Räsäsen vuonna 2011 julkistaman tutkimuksen: Kohtaavatko oppilaiden ja opettajien taidekäsitykset?

Tutkimuksessa todettiin, että noin 30% suomalaisista kuvataideopettajista (N=167) käsittelee liikkuvan kuvan ilmaisua opetuksessaan (Räsänen 2011, 8). Luku jäi tympimään, sillä olen itse kiinnostunut liikkuvasta kuvasta ilmaisun keinona ja koen, että siitä on myös tullut ja tulossa enenevissä määrin dominoiva osa meidän visuaalista kulttuuria.

Tässä vielä suora lainaus Räsäsen tutkimuksesta:

”Soveltavan taiteen alueista puolet opettajista oli opettanut valokuvausta ja kolmasosa videokuvausta. Samalla kun pieni määrä opettajista oli panostanut näille alueille, yli puolessa kouluista ne oli lähes laiminlyöty.” (Räsänen 2011, 8).

Mietin: tuo verrattain alahainen luku johtuu muiden syiden muassa todennäköisesti pedagogisten mallien puutteesta sekä laitteiston puutteesta. Videotyöskentelyssä pätee omat lainalainsuutensa eikä se välttämättä ole kaikille kuvataideopettajille tuttua aluetta. Liikkuvan kuvan tuottaminen ja käsitteleminen on myös välineurheilua, eikä jokaisella koululla varmasti ole resursseja hankkia ja päivittää tarvittavia työkaluja.

Samaan aikaan olen kuitenkin havainnut, miten ala-asteikäiset juoksevat koulussa älypuhelimet taskussa. Havaintoni saa kaikua myös analyytikkojen tuloksista: Wired magazine väittää, että vuonna 2011 n. 43% suomalaisista matkapuhelimien käyttäjistä käytti älypuhelinta (Wired, 2011). Wired-lehden mukaan trendi on kasvava.

Älypuhelimissa on kiinnostavaa se, että niillä pystyy kuvaamaan kohtalaisen laadukasta videomateriaalia! Tai vaikka ei laadukasta, niin materiaalia kuitenkin. Uusien mallien myötä laatu vain paranee. Jos oppilaiden omia laitteita voisi käyttää opetuksessa, olisi ainakin puolet ongelmasta ratkottu.

Näiden havaintojen innoittamana tahdon perehtyä niin elokuvaopetuksen pedagogisiin malleihin kuin myös älypuhelimien käyttöön peruskoulussa ja lukiossa.

Kysymyksiä:

Malleista:
- Miten elokuvaa opetetaan?
- Miten ihmiset/oppilaat lukevat elokuvaa?
- Kiinnostaako videotyöskentely?
- Mikä videotyöskentelyssä kiinnostaa?

- Kuinka paljon kokoemusta ihmisillä/oppilailla on elokuvan tekemisestä?
- Kuinka paljon ihmiset/oppilaat katsovat elokuvia?

Laitteista:
- Miten älypuhelimia voisi soveltaa lukion ja peruskoulun elokuvaopetuksessa?
- Voiko oppilaiden omia laitteita käyttää?
- Mitä käytännön haasteita tästä syntyy?

Blogista tulee kuin päiväkirja kokemuksistani sekä ajatuksistani halki elokuvaopetuksen – tietenkin älypuhelimien siivin!

Toivon, että muut kuvataide- ja/tai elokuvaopettajat löytävät ajatuksistani intoa pohtia näitä kysymyksiä jonka äärelle johdattelen, ja toivon muutenkin kommentteja ja vuoropuhelua aiheesta! :)

Tässä vielä viite Marjo Räsäsen julkaisuun:

Räsänen, Marjo. 2011. Kohtaavatko oppilaiden ja opettajien taidekäsitykset? Teoksessa Laitinen, S. & Hilmola, A. (toim.). Taito- ja taideaineiden oppimistulokset – asiantuntijoiden arviointia. Helsinki: Opetushallitus, 115–127.

linkki:
http://www.edu.utu.fi/tiedostot/tokl/kuvataide/docs/17.%20Räsänen%202011.%20Kohtaavatko%20oppilaiden%20ja%20opettajien%20taidekäsitykset.pdf

Sekä Wiredin artikkeliin:

Wired Magazine. 2011. Toimittanut Bruce Sterling. Julkaistu 16.12.2011. Katsottu 5.5.2012.

permalinkki:

http://www.wired.com/beyond_the_beyond/2011/12/42-major-countries-ranked-by-smartphone-penetration-rates/