Bergmannstrasse ja QR-koodit

QR-koodi ruokalan ikkunassa opastaa yhden ryhmän tuotoksen äärelle. Väliaikainen versio QR-koodista. Oppilaan ottama kuva.

Päätimme pistää videotuotokset esille Quick Response (QR) -koodien avulla, sillä etenkin videoita on verrattain hankala esittää julkisesti: täytyy järjestää esitystilaisuus tai lähettää katsojille youtube-linkki.

QR-koodi tilan seinällä on mielenkiintoinen siitä, että se toimii vähän kuin taulu: henkilö, kuka sattuu tilaan voi halutessaan katsoa sitä. Monilla on jo älypuhelin, jolla pääsee nettiin joten esitystapa voi olla hyvinkin kätevä. QR-koodin käyttö tosin edellyttää koodinlukuohjelman lataamista, mutta ohjelman voi ladata ilmaiseksi netistä.

Koska olimme kuvanneet elokuvat tietyissä tiloissa tai paikoissa koulun alueella, oli perusteltua liittää QR-koodit juuri näiden paikkojen seiniin ja tehdä täten elokuvat myös löydettäviksi paikan kautta. Minusta tämä oli varsin onnistunut tapa käsitellä elokuvan esillepanoa julkisessa tilassa.

Mainittakoon myös, että teatteri-areenan videoperformansseja laitetaan tammikuussa myös esille QR-koodien avulla, ja pajaa vetävä taiteilija yhtenäistää tammi-helmikuun aikana molempien areenojen QR-koodien graafisen ilmeen (värit ja koko) ja tulostaa koodeista laadukkaat versiot oman yrityksensä painopajalla.

On kiinnostavaa ajatella, että QR-koodi on myös itsessään taideteos. Musta-valkotulosteena se saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja arkiselta, mutta kekseliäällä toteutuksella siitä voi saada valtavan hienon.

QR-koodin voi esimerkiksi projisoida seinälle ja täten suurentaa. Suurennuksen pohjalta voidaan tuottaa vaikkapa maalaus tai keraamisia laattoja, jotka sen jälkeen lasitetaan tai maalataan tummalla sävyllä jonka jälkeen koko komistuksen voi vaikkapa kiinnittää koulun seinään täydessä koossa. Mielikuvituksen lisäksi QR-koodin tekniikka asettaa rajoitukset, mutta erilaisia ratkaisuja on varmasti palkitsevaa kokeilla.

Pingviinivideon QR-koodi koulun ulko-ovessa. Oppilaan ottama kuva.

Oli hauska seisoa koulun etuovella ja katsoa, miten QR-koodissa olevan linkin kautta koulun maailma avautui vaikkapa tämän videon myötä.

Kulttuuriagentti, opettajat ja taiteilijat kokoontuvat.

Tänään kokoonnuimme viimeistä kertaa yhteen keskustelemaan projektin loppuunviemisestä.

Ideana on nimittäin areenan sisäisen projektityöskentelyn lisäksi pyrkiä yhdistämään eri areenoiden toiminta temaattisesti tai muutoin yhteen. Itseasiassa valitsimme teemaksi ”tila” sillä agentti ehdotti sitä ja me innostuimme siitä. Olimme sitä mieltä, että teema voi tarjota oppilaille mahdollisuuden käsitellä omaa suhdettaan kouluympäristöönsä, ja kenties johdatella jonkinlaiseen vuoropuheluun tilan ja paikan kanssa joka voi loppupeleissä johtaa peräti läheisempään suhteeseen omaa kouluympäristöä kohti - siihen että oppilas kokee tilan omakseen.

Agenttimme ehdotti teemaa siitä syystä, että samaista teemaa käsitellään teatteriareenassa, joka on peräti rakentanut kookkaita pylväitä puusta jossa esitetään areenan löydöksiä ja joihin voi myös kerätä muiden koululaisten ajatuksia. Pylväät toimivat myös eräänlaisena näyttämönä performansseille jota teatteriareena tuottaa teeman ympärille.

Me liitymme tähän siinä määrin, että kun meidän tilaa ja paikkaa käsittelevät tuotokset ovat valmiita, ne laitetaan youtuben ja QR-koodien esillepanon lisäksi myös teatteri-areenan rakentamien tolppien lcd-näytöille pyörimään, todennäköisesti tammi-helmikuusa. Waude!

Tuntuu että tässä tapauksessa kulttuuriagenttiohjelma pääsee hyvin tavoitteisiinsa yhteistyön ja monitaiteellisuuden osalta.

Bergmannstrasse 64: elokuvapaja alkaa!

Koulun ulko-ovi. Tästä se lähtee!

Neljän viikon jakso on nyt aluillaan. Seuraavat neljä viikkoa käyn tässä osoitteessas 1-2 kertaa viikossa riippuen siitä, miten projekti edistyy.

Tänään tapasin ryhmän ensimmäistä kertaa. Huh: 28 vilkasta 12-16 vuotiasta! Onneksi meitä opettajia on kolme, joten voimme jakaa ryhmän pienempiin osiin tarvittaessa.

Aloitin tänään lyhyellä alustuksella, jossa esittelin itseni sekä projektin kulun ja tavoitteet. Sain kuulla paljon erinäisiä kysymyksiä kaikenlaisesta ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan. Oppilaita oli paljon ja muutamat olivat erityisen vilkkaita. Luultavasti tästä tulee myös ryhmänhallinnan osalta hyvin mielenkiintoinen kokemus. Hauska nähdä, miten elokuvaprojekti toimii näin ison ryhmän kanssa.

Oppilaat jakautuivat 2-3 hengen ryhmiin. Aloitimme kuvausharjoituksilla, joissa tuli ratkoa erinäisiä kuvaustilanteita ja pyrkiä saavuttamaan erilaisia kuvatuloksia. Tavoitteenani oli haastaa pois perinteisestä silmäntaso-kuvakulmasta.

Koska oppilaat olivat myös erittäin innoissaan puhelimien käyttämisestä, toinen tarkoitukseni harjoituksessa oli päästää heidät heti koskemaan laitteita ja purkaamaan siten hieman niihin liittyvää jännitystä ja energiaa.

Oppilaat saivat liikkua vapaasti koulun alueella harjoitusten parissa. Välitunnin jälkeen kokoonnuimme 5-9 hengen pienryhmiin tarkastelemaan tuloksia. Jokainen ryhmä esitteli videonsa vuoronperään ja me muut kommentoimme niitä. Tässä oli ideana nähdä miten muut olivat toteuttaneet saman tehtävän, ja huomata tehtävänannon monitulkintaisuus sekä todeta erilaisten ratkaisujen kirjo.

Oppilaille oli annettu tehtäväksi miettiä harjoitusten yhteydessä jo jotain paikkaa koulussa joka erityisesti kutkuttaa ja jossa he voisivat toteuttaa videotyön. Näin heillä oli muutamia ideoita ja pian kuvauspaikat loksahtivatkin paikalleen. Tein selväksi, että tuotos sai keskittyä esittelemään tilaa mielenkiintoisien näkökulmien keinoin mutta siinä saattoi halutessaan kertoa myös tarinan. Kaikki ryhmät halusivat kertoa tarinan, ja näin piirsimme yhdessä taululle jokaisen ryhmän alustavan kuvakäskirjoituksen.

Ryhmät etenivät eri tahtiin ideoinnin kanssa, ja jätimmekin ajatukset hautumaan seuraavaa tapaamista varten.

Tässä vielä tehtävälistaus:

Filme als wärst du ein Hund.

Die Kamera entdeckt einem Ort.
Halte die Kamera schräg und filme etwas.
Laufen.
Bewege die Kamera immer näher an etwas.
Ein kleines Tier entdeckt eine Pflanze.
Es ist still. Plötzlich hört man etwas. Danach sehen wir, wo der Sound herkam.

Die Kamera bewegt sich aus dem dunklen ins Licht.
Etwas befindet sich im Bild und bewegt sich dann ausserhalb des Bildes.
Filme eine Farbe. Die Farbe ändert sich.
Etwas fällt runter.
Filme irgend ein interessantes Ort aus einer aussergewöhnliche Perspektive.

Tehtävissä on ideana haastaa tallentamaan erilaisia lyhyitä tapahtumia tai muutoksia. Tehtävissä myös haastetaan käyttämään kameraa muutoin kuin silmän tasolta.

Suomeksi:

Kuvaa kuin olisit koira.
Kamera tutkii jotain paikkaa.
Pidä kameraa vinossa ja kuvaa jotain.
Kävelyä.
Liikuta kamera aina lähemmäs jotain asiaa.
Eläin tutkii kasvia.
On hiljaista. Yhtäkkiä kuuluu jotain. Sitten näemme, mistä ääni tulee.
Kamera liikkuu pimeästä valoon.
Jotain on kuvassa, mutta sitten se liikkuu kuvan ulkopuolelle.
Jotain tippuu.
Kuvaa väriä. Väri muuttuu.
Kuvaa jotain mielenkiintoista paikkaa jostain epätavanomaisesta näkökulmasta.

Saksan koulujärjestelmästä: koulumuoto ISS ja areenaopetus

Eräänlainen kaavio saksalaisesta koulutusjärjestelmästä. Osavaltioiden järjestelyissä kuitenkin havaittavissa merkittäviä eroja.

Keskiviikko ja ensimmäinen kohtaaminen projektikoululla. Kokoonnuimme Silken, Martinin ja Robertin kanssa keskustelemaan kännykkäkuvausprojektista: suunnitelmasta, teemasta, toteutuksesta, resursseista ja projektin aikataulusta. Projektista lisää tuonnempana, mutta nyt kerron vähän heidän koulusta sillä se on järjestäytynyt kiinnostavalla tavalla.

Saksassa koulujärjestelmä on hyvin erilainen kuin suomessa. Projektikouluni on muodoltaan Integrierte Sekundarschule, Berliinin osavaltiossa vuonna 2010 käyttöönotettu koulumuoto joka yhdistää monimutkaisen saksalaisen systeemin Real- Haupt- ja Gesamtschule muodot koluun jota käydään 7. kouluvuodesta10. kouluvuoden loppuun asti – vähän kuin yläaste meillä. Koulu tarjoaa mahdollisuuden käydä joko ammattikoulumaista tai lukiotyyppistä linjaa, jolloin oppilaat voivat 10. kouluvuoden jälkeen päättää, jatkavatko lukioon vai ammatillisiin opintoihin.

Muualla saksassa koulu on järjestetty siten, että oppilaan koulumenestys 4. kouluvuoden lopputodistuksessa määrää, pääseekö tämä lukiolinjalle vai alemman vaatimustason opetuksen pariin. Tuo varhaisen vaiheen valinta myös vaikuttaa luonnollisesti kolmannen asteen opintoihin pääsyyn. Integroidussa koulussa opetusta kuitenkin eriytetään mittavasti ja kursseja tarjotaan eri vaatimustason mukaisesti, jolloin kaikki pysyvät omalla tasollaan kelkassa ja säilyttävät mahdollisuuden osallistua lukio-opetukseen 10. kouluvuoden jälkeen.

Ydinaineiden lisäksi oppilaat opiskelevat kahdeksan tuntia viikossa valitsemassaan areenassa. Areenaopetuksessa on vahva sidos työelämään ja käytännön taitoihin. Martin ja Robert opettavat yhdessä Media Areena 1 nimistä kurssia jossa opiskellaan erinäisiä mediataitoja. Opetusta on kolmena päivänä viikossa ja yhteensä 8 tuntia viikossa. Areenaopetus ei ole sidossa vuosikurssiin, joten 25 oppilaan ryhmästä löytyy kattaus 7-10. luokkalaisia. Kahden opettajan lisäksi Berliinin kaupunki kustantaa ns. ”kolmannen” (Dritte) työskentelyn n. 3 tuntia viikossa. Tämä kolmas on vapaan kentän taiteilija tai muu ammattilainen joka tuo omaa erityisosaamistaan opetukseen.

Aikamoista! Opettajat kertovat, että usein projektimuotoinen, tutkivaan oppimiseen perustuva areenaopiskelu toimii paremmin kuin ydinaineiden opiskelu perinteisemmin menetelmin. Odotan innolla mitä tästä tulee.

Tässä vielä linkki koulun sivuille.

Kulttuuriagenttiohjelma: taiteilijoita kouluihin! Oppilaita taidekentälle!

Kuva: Tim Schenkl/Forum K&B GmbH

Alkuviikosti sain yhteydenoton Berliinissä toimivalta kulttuuriagentilta joka ilmoitti, että eräs koulu olisi kiinnostunut osallistumaan mobile movie projektiin.

Claudia Hannoverista oli nimittäin lähettänyt Hampurilaiselle kulttuuriagentille yhteystietoni sekä kuvauksen projektista, joka puolestaan oli lähettänyt yhteystiedot eteenpäin kolleegalleen Berliinissä ja niinpä eräs agentti nimeltä Silke kiinnostuikin kovasti projektista ja innostutti erään Berliiniläisen koulun media areenan opettajat myös.

Silke on toiminut alusta alkaen eli vuoden ajan kulttuuriagenttiohjelmassa. Hanke toteutuu vuosina 2011-2015 ja siihen osallistuu viisi saksan osavaltiota. Ohjelma on muuten mallinnettu vuosina 2002-2011 Englannissa toimineesta Creative Partnerships ohjelmasta. Englantilaisen ohjelman motto oli: Creativity, culture and education.

Ohjelman tavoitteena on tuottaa, kehittää ja dokumentoida oppiaineiden rajoja ylittäviä, laajoja kulttuurikasvatuksen opetussisältöjä sekä rakentaa pitkän aikavälin yhteistyömalleja koulujen ja kulttuuri-instituutioiden välille.

Mahtavaa eikös?

Neljän vuoden mittaista hanketta rahoittaa saksan valtion kulttuurirahasto sekä Mercator-säätiö, joista kumpikini pistää pottiin 10 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Myös osavaltiot osallistuvat hankkeen rahoittamiseen.

Koulujen piti hakea ohjelmaan jäseniksi ja osoittaa, että haluavat sitoutua ohjelman tavoitteisiin. Joikaiselta koululta nimetään yhteyshenkilö, joka koordinoi työskentelyä koululle nimetyn kulttuuriagentin kanssa. Jokaisella kulttuuriagentilla on puolestaan kolme koulua joiden kanssa työskentelee, ja agentin tavoitteena on myös lisätä näiden koulujen välistä yhteistyötä. Koulut voivat lisäksi hakea Kulttuuriagenttiohjelmasta rahoitusta taideproduktioiden toteuttamiseen.

Agentti siis lyöttää yhteen vapaan kentän kulttuuritoimijoita ja -instituutioita verkostonsa koulujen kanssa. Näinpä siis teatteriohjaaja, ballerina tai kirjastonhoitaja saattaa päätyä kouluun toteuttamaan projektia oppilaiden kanssa. Tai vastaavasti oppilaat päätyä teatterille toteuttamaan projektia. Projektit kestävät useimmiten 6-12kk, mutta myös lyhyempiä projekteja toteutetaan.

Ja näin minä päädyin erääseen Berliniläiseen kouluun kuukauden intensiivijaksolle: Terhi, videotaiteilija - rikastuttamaan oppilaiden taidekäsitystä sekä tuomaan heidät liikkuvan kuvan ilmaisun pariin!

Lisätietoja kulttuuriagenttiohjelmasta (saksaksi).

Englanninkielinen esittely ohjelmasta.

Muutamia toteutuneita projekteja (saksaksi), täältä voi poimia hyviä ideoita!