Kulttuuriagenttiohjelma: taiteilijoita kouluihin! Oppilaita taidekentälle!

Kuva: Tim Schenkl/Forum K&B GmbH

Alkuviikosti sain yhteydenoton Berliinissä toimivalta kulttuuriagentilta joka ilmoitti, että eräs koulu olisi kiinnostunut osallistumaan mobile movie projektiin.

Claudia Hannoverista oli nimittäin lähettänyt Hampurilaiselle kulttuuriagentille yhteystietoni sekä kuvauksen projektista, joka puolestaan oli lähettänyt yhteystiedot eteenpäin kolleegalleen Berliinissä ja niinpä eräs agentti nimeltä Silke kiinnostuikin kovasti projektista ja innostutti erään Berliiniläisen koulun media areenan opettajat myös.

Silke on toiminut alusta alkaen eli vuoden ajan kulttuuriagenttiohjelmassa. Hanke toteutuu vuosina 2011-2015 ja siihen osallistuu viisi saksan osavaltiota. Ohjelma on muuten mallinnettu vuosina 2002-2011 Englannissa toimineesta Creative Partnerships ohjelmasta. Englantilaisen ohjelman motto oli: Creativity, culture and education.

Ohjelman tavoitteena on tuottaa, kehittää ja dokumentoida oppiaineiden rajoja ylittäviä, laajoja kulttuurikasvatuksen opetussisältöjä sekä rakentaa pitkän aikavälin yhteistyömalleja koulujen ja kulttuuri-instituutioiden välille.

Mahtavaa eikös?

Neljän vuoden mittaista hanketta rahoittaa saksan valtion kulttuurirahasto sekä Mercator-säätiö, joista kumpikini pistää pottiin 10 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Myös osavaltiot osallistuvat hankkeen rahoittamiseen.

Koulujen piti hakea ohjelmaan jäseniksi ja osoittaa, että haluavat sitoutua ohjelman tavoitteisiin. Joikaiselta koululta nimetään yhteyshenkilö, joka koordinoi työskentelyä koululle nimetyn kulttuuriagentin kanssa. Jokaisella kulttuuriagentilla on puolestaan kolme koulua joiden kanssa työskentelee, ja agentin tavoitteena on myös lisätä näiden koulujen välistä yhteistyötä. Koulut voivat lisäksi hakea Kulttuuriagenttiohjelmasta rahoitusta taideproduktioiden toteuttamiseen.

Agentti siis lyöttää yhteen vapaan kentän kulttuuritoimijoita ja -instituutioita verkostonsa koulujen kanssa. Näinpä siis teatteriohjaaja, ballerina tai kirjastonhoitaja saattaa päätyä kouluun toteuttamaan projektia oppilaiden kanssa. Tai vastaavasti oppilaat päätyä teatterille toteuttamaan projektia. Projektit kestävät useimmiten 6-12kk, mutta myös lyhyempiä projekteja toteutetaan.

Ja näin minä päädyin erääseen Berliniläiseen kouluun kuukauden intensiivijaksolle: Terhi, videotaiteilija - rikastuttamaan oppilaiden taidekäsitystä sekä tuomaan heidät liikkuvan kuvan ilmaisun pariin!

Lisätietoja kulttuuriagenttiohjelmasta (saksaksi).

Englanninkielinen esittely ohjelmasta.

Muutamia toteutuneita projekteja (saksaksi), täältä voi poimia hyviä ideoita!

Medienwerkstatt Potsdam: mediakasvatusta Berlin-Brandenburgin alueella.

Medienwerkstatt Potsdam

Ja kolmantena päivänä tapahtuu. Tänään kävin ensimmäistä kertaa tapaamassa Potsdamin mediakasvatuskeskuksen väkeä.

Potsdam sijaitsee n. 24 km linnuntietä Berliinistä. Sodan jälkeen valtaosa saksan mediatuotannosta onkin keskittynyt Babelsberg-nimisen alueen tuntumaan Potsdamin (eeppisen kauniin) keskustan ulkopuolelle. Näinpä myös Brandenburgin osavaltion suurin mediakasvatuskeskus sijaitsee lähellä tätä mediakeskittymää.

Medienwerkstatt Potsdam eli Potsdamin mediakasvatuskeskus on perustettu vuonna 1991 ja työllistää yhdeksän henkeä enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti ml. harjoittelijan ja siviilipalvelusmiehen.

Keskus on järjestäytynyt yhdistyksen muotoon, ja sitä rahoittaa Brandenburgin osavaltion pääkaupungin eli Potsdamin nuoriso- ja sosiaalitoimi. Mediakeskus tarjoaa konsultointia, koulutusta, palveluita (enimmäkseen laitteiden lainausta) sekä kursseja mediakasvatuksen eri osa-alueilta. Keskus palvelee muuten koko Brandenburgin osavaltiota!

Kurssitarjontaan kuuluu mm. seuraavanlaisia työpajoja: tietoturva, animaatio, elokuva, blogi, nettisivu, valaisutekniikka, VJ (video jockey= videoiden livemiksaamista esim. tanssimusiikin taustaksi!), facebook, wordpress, crowdfunding, cybermobbing, word/excel/ppt, mainokset, sosiaalinen media, radiotuotanto, tapahtuman järjestäminen, aktivismi7vaikuttaminen internetissä, ja näin lista jatkuu ja jatkuvasti kasvaa.

Mediakeskukselle tulee jatkuvasti pyyntöjä kouluista ja nuorisokeskuksista, joihin ydintiimi pyrkii reagoimaan. Mediakeskuksella on lista päteviä opettajia (”Dozent”) joita he palkkaavat kurssien vetäjiksi, ja näin mediakeskuksen työntekijät vastaavat usein organisoinnista, siinä missä ulkopuoliset apurit toteuttavat itse sisällön.

Ja näin päädyn taiteellis-pedagogiseen päävastuuseen viikonlopun mittaisesta kännykkäkuvaus workshopista! Mutta siitä lisää tuonnempana.

Internetissä: Medienwerkstatt Potsdam.

Testipuhelimet saapui!

Tänään J. Microsoftilta kävi Berliinissä ja toimitti lupaansa puhelimet. Testipuhelimet ovat nyt siis oikeasti olemassa (siitä ei voinut olla varma vasta kuin nyt!), pian voi alkaa jänittävä kausi opetuskokeilujen parissa, mahtavaa! :)




Olin kesällä tapahtumassa nimeltä mlove, ja tutustuin siellä J. Esitin hänelle ajatukseni kännykkäopetuskokeiluista, ja hän innostui ja piti sitä hyvänä juttuna. Jatkoimme kesällä ja alkusyksystä vielä keskustelua projektista, kunnes hän lopulta pystyi lupaamaan käyttööni Nokia Lumia 800- mallisia puhelimia. 


Olin erityisen kiinnostunut löytämään laitesponsorin keneltä saisi Nokian valmistamia puhelimia, sillä Nokian valmistamat puhelimet ja erityisesti Lumia-malli pärjäävät kameranominaisuuksien suhteen kilpailijoitaan paremmin. Tämä on mielenkiintoista valokuvauksen ja liikkuvan kuvan ilmaisun näkökulmasta.

Kaikki sai alkunsa Lapin yliopistolta

Päätin aloittaa blogin kokemuksistani elokuvaopetuksen parissa, sillä minua kiinnostaa liikkuvan kuvan ilmaisu ja haluan selvittää, miten sitä voisi parhaiten opettaa. Minusta tuntuu, että sitä opetetaan varsin vähän kouluissa ja se on mielestäni sääli sillä liikkuvan kuvan ilmaisun kenttä on kiinnostava.

Kaikki sai alkunsa Seija Tuupasen luennolla Lapin yliopistolla kevättalvella 2012.

Seija esitteli Marjo Räsäsen vuonna 2011 julkistaman tutkimuksen: Kohtaavatko oppilaiden ja opettajien taidekäsitykset?

Tutkimuksessa todettiin, että noin 30% suomalaisista kuvataideopettajista (N=167) käsittelee liikkuvan kuvan ilmaisua opetuksessaan (Räsänen 2011, 8). Luku jäi tympimään, sillä olen itse kiinnostunut liikkuvasta kuvasta ilmaisun keinona ja koen, että siitä on myös tullut ja tulossa enenevissä määrin dominoiva osa meidän visuaalista kulttuuria.

Tässä vielä suora lainaus Räsäsen tutkimuksesta:

”Soveltavan taiteen alueista puolet opettajista oli opettanut valokuvausta ja kolmasosa videokuvausta. Samalla kun pieni määrä opettajista oli panostanut näille alueille, yli puolessa kouluista ne oli lähes laiminlyöty.” (Räsänen 2011, 8).

Mietin: tuo verrattain alahainen luku johtuu muiden syiden muassa todennäköisesti pedagogisten mallien puutteesta sekä laitteiston puutteesta. Videotyöskentelyssä pätee omat lainalainsuutensa eikä se välttämättä ole kaikille kuvataideopettajille tuttua aluetta. Liikkuvan kuvan tuottaminen ja käsitteleminen on myös välineurheilua, eikä jokaisella koululla varmasti ole resursseja hankkia ja päivittää tarvittavia työkaluja.

Samaan aikaan olen kuitenkin havainnut, miten ala-asteikäiset juoksevat koulussa älypuhelimet taskussa. Havaintoni saa kaikua myös analyytikkojen tuloksista: Wired magazine väittää, että vuonna 2011 n. 43% suomalaisista matkapuhelimien käyttäjistä käytti älypuhelinta (Wired, 2011). Wired-lehden mukaan trendi on kasvava.

Älypuhelimissa on kiinnostavaa se, että niillä pystyy kuvaamaan kohtalaisen laadukasta videomateriaalia! Tai vaikka ei laadukasta, niin materiaalia kuitenkin. Uusien mallien myötä laatu vain paranee. Jos oppilaiden omia laitteita voisi käyttää opetuksessa, olisi ainakin puolet ongelmasta ratkottu.

Näiden havaintojen innoittamana tahdon perehtyä niin elokuvaopetuksen pedagogisiin malleihin kuin myös älypuhelimien käyttöön peruskoulussa ja lukiossa.

Kysymyksiä:

Malleista:
- Miten elokuvaa opetetaan?
- Miten ihmiset/oppilaat lukevat elokuvaa?
- Kiinnostaako videotyöskentely?
- Mikä videotyöskentelyssä kiinnostaa?

- Kuinka paljon kokoemusta ihmisillä/oppilailla on elokuvan tekemisestä?
- Kuinka paljon ihmiset/oppilaat katsovat elokuvia?

Laitteista:
- Miten älypuhelimia voisi soveltaa lukion ja peruskoulun elokuvaopetuksessa?
- Voiko oppilaiden omia laitteita käyttää?
- Mitä käytännön haasteita tästä syntyy?

Blogista tulee kuin päiväkirja kokemuksistani sekä ajatuksistani halki elokuvaopetuksen – tietenkin älypuhelimien siivin!

Toivon, että muut kuvataide- ja/tai elokuvaopettajat löytävät ajatuksistani intoa pohtia näitä kysymyksiä jonka äärelle johdattelen, ja toivon muutenkin kommentteja ja vuoropuhelua aiheesta! :)

Tässä vielä viite Marjo Räsäsen julkaisuun:

Räsänen, Marjo. 2011. Kohtaavatko oppilaiden ja opettajien taidekäsitykset? Teoksessa Laitinen, S. & Hilmola, A. (toim.). Taito- ja taideaineiden oppimistulokset – asiantuntijoiden arviointia. Helsinki: Opetushallitus, 115–127.

linkki:
http://www.edu.utu.fi/tiedostot/tokl/kuvataide/docs/17.%20Räsänen%202011.%20Kohtaavatko%20oppilaiden%20ja%20opettajien%20taidekäsitykset.pdf

Sekä Wiredin artikkeliin:

Wired Magazine. 2011. Toimittanut Bruce Sterling. Julkaistu 16.12.2011. Katsottu 5.5.2012.

permalinkki:

http://www.wired.com/beyond_the_beyond/2011/12/42-major-countries-ranked-by-smartphone-penetration-rates/