Känykkäelokuvakilpailut: niitä on muuten paljon!

Tänään etsin huvikseni netistä kännykkäelokuvakilpailuja. Joillain elokuvafestareilla tai -kilpailuilla voi muuten olla omat kategoriansa kännykkäelokuvia varten.

Tässä pari netistä löytämääni kilpailulistausta: tammikuussa 2012 luotu Smartmoviemaking-sivuston lista sekä maaliskuussa 2010 mobilizedtv-sivuston listaus.

Kännykkäelokuvia löytyy kilpailujen sivustojen kautta paljon. Tässä eräs esimerkki.

Saksassa on muuten nuorisolle sunnattu oma kännykkäelokuvakilpailu nimeltään Ohrenblick. Arvatenkin Klaus Kuechemeisterin oppilaat ovat menestyneet hyvin tässä kilpailussa:

Mielestäni elokuvakilpailuissa on se hauska puoli, että vaikka tuotantotyö on ohi ja kenties pienemmän piirin ensi-ilta pidetty, niin kuitenkin elokuvaan liittyvä jännitys voi kasvaa huimasti mikäli sen lähettää kilpailuun. Voi lähettää teoksen useampaan kilpailuun ja odottaa sitten jännityksellä, että miten käy!

Kuva-, elokuva- tai taitokilpailuista voi olla monta mieltä, mutta minusta se voi olla hauska lisä vaikka koulumaailmassa, jossa tuotanto kenties muutoin jää vain pyörimään koulun youtube-kanavalle. Kilpailuihin osallistuminen voi myös innostaa panostamaan elokuvan laatuun.

Kansainväliset mobiili + taideopetus sivustot

Etsin aina sillon tällön internetistä mielenkiintoisia asioita ja sivustoja liittyen kuvataiteeseen, kuva/taideopetukseen ja mobiililaitteisiin. iPadien käytöstä kuvistunnilla tuntuu löytyvän paljon tietoa, matkapuhelimista huomattavasti vähemmän. Tässä tämän päivän saldoa.

Niin, ja tuntuu että elokuvaopetuksesta ja kännyköistä tai iPadeista löytyy yleisesti ottaen hyvin vähän tietoa.

Yleisiä ajatuksia elokuvan tekemisestä matkapuhelimella eli how to make mobile movies with your smartphone.

Erään opettajan kokemuksia iPadien käytöstä kuvataidetunnilla.

Kahden opettajan ajatuksia iPadien käytöstä kuvataideopetuksessa.

Kattava lista iPad sovelluksia kuvataidetunnille. Sivustolta löytyy myös paljon muita vinkkejä iPadien käyttämisestä koulussa.

Jälleen lisää iPad ja iPhone sovelluksia kuvataidetunnille.

iPhone ja iPad sovelluksia taideopettajille, pintrest-kokoelma.

Nouseva trendi Japanissa: mangaa matkapuhelimeen.

Muutamien opettajien ajatuksia matkapuhelimien käytöstä kouluissa (taidetta sivuttu hyvin vähän),

Bergmannstrasse ja QR-koodit

QR-koodi ruokalan ikkunassa opastaa yhden ryhmän tuotoksen äärelle. Väliaikainen versio QR-koodista. Oppilaan ottama kuva.

Päätimme pistää videotuotokset esille Quick Response (QR) -koodien avulla, sillä etenkin videoita on verrattain hankala esittää julkisesti: täytyy järjestää esitystilaisuus tai lähettää katsojille youtube-linkki.

QR-koodi tilan seinällä on mielenkiintoinen siitä, että se toimii vähän kuin taulu: henkilö, kuka sattuu tilaan voi halutessaan katsoa sitä. Monilla on jo älypuhelin, jolla pääsee nettiin joten esitystapa voi olla hyvinkin kätevä. QR-koodin käyttö tosin edellyttää koodinlukuohjelman lataamista, mutta ohjelman voi ladata ilmaiseksi netistä.

Koska olimme kuvanneet elokuvat tietyissä tiloissa tai paikoissa koulun alueella, oli perusteltua liittää QR-koodit juuri näiden paikkojen seiniin ja tehdä täten elokuvat myös löydettäviksi paikan kautta. Minusta tämä oli varsin onnistunut tapa käsitellä elokuvan esillepanoa julkisessa tilassa.

Mainittakoon myös, että teatteri-areenan videoperformansseja laitetaan tammikuussa myös esille QR-koodien avulla, ja pajaa vetävä taiteilija yhtenäistää tammi-helmikuun aikana molempien areenojen QR-koodien graafisen ilmeen (värit ja koko) ja tulostaa koodeista laadukkaat versiot oman yrityksensä painopajalla.

On kiinnostavaa ajatella, että QR-koodi on myös itsessään taideteos. Musta-valkotulosteena se saattaa vaikuttaa hieman tylsältä ja arkiselta, mutta kekseliäällä toteutuksella siitä voi saada valtavan hienon.

QR-koodin voi esimerkiksi projisoida seinälle ja täten suurentaa. Suurennuksen pohjalta voidaan tuottaa vaikkapa maalaus tai keraamisia laattoja, jotka sen jälkeen lasitetaan tai maalataan tummalla sävyllä jonka jälkeen koko komistuksen voi vaikkapa kiinnittää koulun seinään täydessä koossa. Mielikuvituksen lisäksi QR-koodin tekniikka asettaa rajoitukset, mutta erilaisia ratkaisuja on varmasti palkitsevaa kokeilla.

Pingviinivideon QR-koodi koulun ulko-ovessa. Oppilaan ottama kuva.

Oli hauska seisoa koulun etuovella ja katsoa, miten QR-koodissa olevan linkin kautta koulun maailma avautui vaikkapa tämän videon myötä.

Bergmannstrassen videopajan päätöstilaisuus

Elokuvien ensi-ilta.

Torstai koitti ja sitä myötä viimeinen opetuskertani osoitteessa Bergmannstrasse 64.

Loppukiri, ensi-ilta ja vertaisarviointi

Ensimmäisen tunnin aikana kaksi ryhmää leikkasivat elokuviaan loppuun sillä välin kun muut kirjoittivat reflektiota neljän viikon kännykkäelokuvaprojektista.

Heti kun elokuva oli valmis, oppilaat latasivat sen Media Areenan youtube-kanavalle. Tämän jälkeen loimme elokuvan youtube-linkille QR-koodin, tulostimme paperille ja laminoimme sen. Oppilaat kävivät vielä kiinnittämässä koodin elokuvan kohtauspaikan seinälle ja testasimmme, että kaikki linkit toimi. Sen jälkeen koitti ensi-ilta!

Areenan opettajilla on tapana toteuttaa loppukritiikin yhteydessä myös hieman leikkimielinen vertaisarviointi. Jokainen oppilas antaa yhden äänen muiden töille kategoriaa kohtaan. Oppilaat ehdottivat arviointikriteereitä ja opettaja valitsi niistä neljä: kuva, ääni, tarina, leikkaus/jälkikäsittely/tehosteet. 

Tässä koulun Media-Areenan YouTube-sivuilta oppilaiden tuotoksia:
Erimielisyyksiä punttisalilla
Roska-astioiden kohtaamisia koulun pihalla
Tarvitsen mukavan paikan - Vapaa-ajan huone
Pingviini esittelee koulua

Klaus Küchmeister: Osa 7 - esitelmä ja työpaja, yleisvaikutelma

Opettajat kokeilee: ovisilmä.

Seminaaripäivä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Parasta oli ehdottomasti Klausin tiivis ja kattava esitelmä. Vaikka olimmekin keskustelleet aiheesta muutamaan otteeseen, vasta aiheen kokonaisvaltainen käsittely kiteytti minulle hänen ajatteluaan. Erityisen mielenkiintoista oli hänen pedagoginen perustelu toiminnalle sekä kännykkäelokuvaopetuksen tavoitteet ja arviointikriteerit.

Klaus kertoi muuten tänään, että haluaisi seuraavaksi tutkia elokuvan opettamista iPadeillä. Suomessa tuntuu olevan jokin trendi että kouluihin ostetaan iPadeja, mutta saksassa asian laita ei valitettavasti ole näin. Toivon kuitenkin, että Klaus pääsee tutkimaan aihetta, hänellä on varmasti paljon annettavaa pedagogisten mallien muodossa.

Tämänpäiväisen jälkeen muuten yksi puhelin lakkasi toimimasta. Nimenomaan se yksilö millä olin dokumentoinut tätä kaikkea joten viimeisen kahden viikon kuvamateriaalia: ei enää ole. Älkää päästäkö lumia-mallisia luurejanne kokonaan tyhjäksi! Tai jos se pääsee, niin kuulemma hiustenkuivaajalla voi herättää takaisin henkiin, mutta tälle yksilölle menetelmä ei toiminut.

Klaus Küchmeister: Osa 6 - Kännykkäkuvaustyöpaja

Kuvisopettajat kokeilee. Huomaa oikean alalaidan käteenteippausviritys.

Esitelmän jälkeen oli varattu aikaa erinäisille työpajoille joista kännykkäkuvaustyöpaja oli yksi. Meitä oli Klausin lisäksi eräs hänen kolleega Mobile Movie Hamburg- ryhmästä sekä minä. Kiinnostuneita kuvataideopettajia oli saapunut paikalle n. 20.

Otin muutaman luuria mukaan jotta opettajat voisivat halutessaan kokeilla myös laadukasta videokuvaa mikäli heidän oma puhelin ei siihen pystynyt. Oli muuten hauskaa huomata, että monet olivat hankkineet oman älypuhelimen viimeisen 3 kuukauden sisään, ja muutamalla ei ollut sellaista lainkaan. Samaiset opettajat kertoivat kuitenkin, että heidän lapsillaan on älypuhelimet.

Käytännössä työskentely Klausin videotyöpajassa etenee siten, että Klausin työsalkusta voi lainata lankaa, teippiä, mittatikkua jne ja lähteä sen jälkeen kokeilemaan, minkälaisia kuvakulmia, paikkoja ja tilanteita voi löytää.

On hauskaa huomata, että kuvataideopettajat lähtevät heti rohkealla asenteella tutkimaan annettua haastetta. Yhtälailla myös luokka, jota opetimme Marraskuussa Klausin kanssa, lähti mukisematta tutkimaan. Niin opettajat kuin taannoin oppilaatkin palaavat luokkaan ja haaviin on tarttunut vaikka kuinka jännittäviä näkökulmia. Olen jatkuvasti yllättynyt miten tuoreita kuvauspaikkoja, -kohteita ja -keinoja näiden erinäisten kännykkäkuvaustuokioiden oppilaat onnistuvat löytämään.

Opettajat olivat tuoneet omat kannettavat tietokoneet mukaan, ja tarvittaessa ohjaajilta sai muistitikulta ilmaisen videoeditointiohjelman.
Valitettavasti opettajien työpajan tuotokset eivät päätyneet ikinä nettiin jakoon, mutta vimeosta löytyy opettajaksi opiskelevien harjoitustöitä eräältä Klausin kurssilta Flebsburgin yliopistolla.

Lähtiessään opettajat olivat iloisia ja kiittivät, kun pääsivät leikkimään” hauskoilla leluilla” - nähtävästi monia ihmisiä, aikuisia ja lapsia kiinnostaa jonkin verran uudet tekniset vempaimet.

Klaus Küchmeister: Osa 5 - Kännykkäelokuvan oppimistavoitteet, menetelmät ja arviointi.

Kuvisopettajat kokeilee.

Tässä vielä karkeasti listattuna opetuksen käytäntöihin liittyviä perusasioita: oppimistavoitteet , -menetelmät ja arviointi.

Klausin kännykkäkuvauksen opetussuunnitelman oppimistavoitteina on:
kokeilla erilaisia kuvauskulmia
kehittää havaintokykyä
tutkia keinoja luoda monitulkintaisia luomuksia montaasin ja kuvakulmien keinoin
luoda uudenlaisia visuaalisia maailmoja,
löytää ja kehittää tarinoita,
oppia kyseenalaistamaan esteettisia normeja sekä katselutottumuksia,
sekä käsittää kännykkäkameran esteettisen arvon.

Oppimismetodina käytetään tutkivaa, kokeilevaa sekä leikkisää lähestymistapaa kuvan tuottamiseen, jolloin ajatuksena on, että oppilaan havainto- ja ilmaisukyky kasvaa estottomien kokeilujen ja löytämisen ilon myötä.

Eräs mielenkiintoinen anti, oli kuulla Klausin ajatuksia kännykkäelokuvien arviointikriteereistä.

Hän arvioi tuotoksissa seuraavanlaisia asioita:
Elokuva toteuttaa kännykkäelokuvaestetiikkaa
Elokuva on valmis lyhytelokuva jossa on alku- ja lopputekstit
Elokuvassa on jokin kantava ajatus tai tarina
Kohtaukset ovat leikattu mielenkiintoiseen järjestykseen
Elokuvassa on mielenkiintoisia kuvasiirtymiä.
Elokuva liittyy annettuu teemaan tai aiheeseen.
Tarkoituksenmukainen leikkausohjelman käyttö.
Elokuvan esitys
Työskentelyprosessin dokumentointi omaan työvihkon.
(Tapauksesta riippuen, myös elokuvan kuvakäsikirjoitus tai synopsis)

Klaus Küchmeister: Osa 4 - kännykän hyöty videokameraan nähden

Kuvisopettajat kokeilee. Käden perspektiivistä.

Klaus väittää että kännykän käytöstä elokuvan opettamisessa on muutoinkin etuja tavanomaiseen elokuvatyöskentelyyn verrattuna. Tässä muutamia hänen ajatuksiaan.

Kännykkä on mahdollista kiinnittää omaan kehoon, hissin seinään, skeittilautaan tai rappuun jolloin aikaansaadaan uusia, virkistäviä, mielenkiintoisia näkökulmia joihin ihmissilmä ei edes pystyisi. Näin ollen kännykkäkuvan kautta voi myös kehittää omaa havainto- ja käsityskykyä. Kuvaustulokset voivat olla näin ollen täysin yllättäviä ja äärimmäisen mielenkiintoisia.

Kännykkäkuva ei välttäämttä ole korkealaatuista, eikä kaikilla puhelimilla välttämättä voi tallentaa kovin pitkiä videoita minkä seurauksesta kuvaaja joutuu keskittymään olennaiseen kuvatessa.

Koska kuva ei vastaa HD-kuvalaatua ja koska se saattaa myös täristä, se erottautuu ammattimaisen kuvan maailmasta ja liittoutuu trash-elokuvaestetiikan kanssa. Klaus tarkoittaa tällä sitä, että kännykkäelokuva siten tekee selkeää pesäeroa valtavirta elokuvatuotannon kanssa ja hakee siten omaa tilaa ilmaisumuotonaan.

Tänä päivänä lähes jokaisella oppilaalla on mahdollisuus saada liikkuvaa kuvaaa tallentava kännykkä käyttöön. Lähes jokaisella oppilaalla on lisäksi kotona PC, johon voi ladata maksuttoman leikkausohjelman. Klaus toteaa, että näin ollen kännykkäkuvan kanssa työskennellessä on täysin mahdollista hyödyntää oppilaiden omia laitteita ja varustuksia elokuvaopetuksen toteuttamisessa, jolloin vältytään laitehankinnoilta ja muilta kustannuksilta.

Kokeelliset visuaalisuutta painottavat kännykkäelokuvat Klausin opin mukaan luodaan kokeilujen ja leikin kautta, jolloin oppilaat kuvaavat, katsovat ja kuvaavat uudestaan kunnes ovat saavuttaneet halutun lopputuloksen. Näin vältytään työläältä tavoiteorientoituneelta suunnittelu- ja kuvausprosessilta, mutta päästään silti vaivatta käsiksi elokuvan tekemiseen.

Koska oppilaiden keskuudesta löytyy useampia laitteita, on mahdollista työskennellä 2-3 hengen ryhmissä jolloin jokaiselle löytyy rooli tuotannossa, ja vältytään epätehokkaalta ajankäytöltä oppilaan näkökulmasta.

Tämä laitteiden paljous on mielestäni kännykän käytön ehdottomia etuja. Eräässä aiemmassa kokeilussa oppillaat halusivat välttämättä työskennellä viiden hengen ryhmässä, mutta lopputuloksena kahdella ryhmän jäsenellä ei riittänyt tekemistä ja niinpä heidän aika kului epätehokkaasti, enimmäkseen muita härnäten. Samalla oli selvää, että ne ryhmän jäsenet ketkä olivat omistautuneet työprosessille myös kokivat tuotoksen omana ja olivat kiinnostuneita sen leikkaamisesta ja loppuunsaattamisesta.

Klaus Küchmeister: Osa 3 - matkapuhelimet julkisuudessa ja koulussa

Klaus toteaa muuten esitelmässään, että erään vuoden 2011 tutkimuksen perusteella 95% saksalaisista 12-19 vuotiaista nuorista omistaa kännykän. Näistä yli 95% on varustettu kameralla, ja 81% voi ottaa yhteyden internetiin (JIM tutkimus 2011).

Saksassa kännykät ovat toisaalta myös joutuneet ankaran julkisen keskustelun aiheeksi: kännykällä pystyy ladata sekä tuottaa ja levittää laitonta materiaalia. Kännykällä voi myös kuvata ilkivaltaa tai koulukiusaamista, ilmiö joka tunnetaan nimellä ”happy slapping”. Saksassa kännyköillä on kohtalaisen huono maine, mutta Klaus muistuttaa, että kaikesta huolimatta puhelimissa piilee myös valtava luova potentiaali.

Kohtasin saman ilmiön Potsdamin mediapedagogiikkakeskuksessa. Heillä on myös tapana suhtautua matkapuhelimeen haasteena ja näin ollen käsitellä puhelinta omassa opetuksessaan enemmän kiusaamisen sekä mediakompetenssin näkökulmasta. Muistan hyvin, miten iloisia he olivat kun viritimme keskustelua matkapuhelimien luovista käyttötarkoituksista. Kolikon kumpaakaan puolta ei sovi unohtaa.

Klaus Küchmeister: Osa 2 - Liikkuvan kuvan vuorovaikutus ja montaasin opettaminen

Työpajan tuloksia, still-kuva videotutkielmasta.

Montaasin opettaminen

Havaintokyvyn kehittämisen lisäksi (kännykkä)elokuvan parissa työskentely auttaa myös hahmottamaan ajatusta montaasista. Montaasi tarkoittaa yksinkertaisesti kuvan järjestämistä toisen jälkeen eli leikkaamista. Montaasi on elokuvassa kuin kuvakollaasi staattiselle kuvalle. Leikkaaja voi vaikuttaa paljonkin katsojan käsityksiin tapahtumista järjestämällä kohtauksia tai kuvia hallitusti yksi toisensa perään.

Leikkaaja voi vaikuttaa katsojan käsityksiin tapahtuneesta järjestämällä samat kuvat eri järjestykseen, tai lisäämällä samojen referenssikuvien väliin eri kuvat. Tätä ilmiötä tutki Lev Kuleshov (1889 – 1970), ja tätä kuvien vuorovaikutuksen tuottamaa vaikutusta kutsutaankin Kuleshov-effektiksi.

Klaus näytti meille mahtavan videon, jossa Hitchcock selventää Kuleshov-efekttiä:

Olen sitä mieltä että Kuleshov-efektin ymmärtäminen niin havaintoja kuin harjoituksia tekemällä kehittää elokuvalukutaitoa merkittävästi, sillä montaasi on keskeinen osa elokuvan ilmaisukeinoja. Kuva-assosiaatiot sekä symboleiden rinnastus on myös tuttu keino mainosten maailmasta, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisten käsityksiin ja arvostuksiin asioista. 

Tänä päivänä lukutaidon tulisi mielestäni ulottua myös pitkälle liikkuvan kuvan pariin sillä liikkuva kuva on jatkuvasti vahvemmin läsnä meidän visuaalisessa kulttuurissa.

Klaus Küchmeister: Osa 1 - Kuvataideopettajien koulutuspäivä, MobileMovie-pedagogiikkaa

Kännykkäelokuvan estetiikkaa: epätavanomaisia näkökulmia. Still-kuva työpajan harjoitustyöstä.

Perjantai päivä ja kymmenen tuntia kännykkäelokuvan taikaa: Berliinissä järjestettiin saksan kuvataideopettajien liiton koulutspäivä ja Klaus Küchmeister piti kattavan avajaispuheen kännykkäelokuvan estetiikasta ja sen sovellusmahdollisuuksista opetuksessa. Minulla oli kunnia toimia Klausin apulaisena kännykkäkuvaus workshopissa joka järjestettiin luennon jälkeen kuvataideopettajille.

Klaus piti erittäin mielenkiintoisen ja kattavan key noten koulutuspäivän aluksi. Tässsä muutamia poimintoja hänen luennoltaan:

Matkapuhelinelokuvalla on oma estetiikkansa

Matkapuhelin- tai kännykkäelokuvalla on oma estetiikkansa. Matkapuhelimen kameraa voi siis käyttää elokuvaprojekteissa, jossa pyritään tutkimaan ilmaisumuodon omaa estetiikkaa sen sijasta että kännykän kameraa käytettäisiin ikään kuin korvaamaan oikeata videokameraa. Kännykkäkamera ei siis ole huonompi videokamera, vaan se on kännykkäkamera.

Kännykkäkameran estetiikka perustuu sen pieneen kokoon ja kätevään liikuteltavuuteen. Kännykkäkamera tuo liikkuvan kuvan ilmaisuun samaa, mitä 35mm kuluttajafilmikamerat aikoinaan toivat valokuvauksen kentälle: mahdollisuuden laajempaan liikuteltavuuteen ja uudenlaisille perspektiiveille.

Klaus löytää taiteilija Rodchenkon ajatuksista tukea omalle ajatteluketjulleen: Rodchenko rikkoi 20-luvulla epätavanomaisilla kuvakulmillaan oppituja tapoja niin valokuvauksen kuin maalaustaiteen historista: hän näytti esineitä, ihmisiä ja tapahtumia ylhäältä tai alhaalta. Perusteluna hän kertoi, lainattu ja käännetty Klausin esitelmästä:

”... aikakautemme mielenkiintoisimmat kuvakulmat ovat joko ylhäältä alas, alhaalta yöls, tai näiden kahden diagonaalit.”

Rodchenko pohti, millä tapaa valokuvaa voi käyttää eritavoin kuin maalaustaidetta, mitkä ovat valokuvauksen edut ja vahvuudet muihin ilmaisun muotoihin verrattuna?

Myös Rodchenkon ajatuksia vuodelta 1928:

”Photography—the new, rapid, concrete reflector of the world—should surely undertake to show the world from all vantage points, and to develop people’s capacity to see from all sides.”

Kulttuuriagentti, opettajat ja taiteilijat kokoontuvat.

Tänään kokoonnuimme viimeistä kertaa yhteen keskustelemaan projektin loppuunviemisestä.

Ideana on nimittäin areenan sisäisen projektityöskentelyn lisäksi pyrkiä yhdistämään eri areenoiden toiminta temaattisesti tai muutoin yhteen. Itseasiassa valitsimme teemaksi ”tila” sillä agentti ehdotti sitä ja me innostuimme siitä. Olimme sitä mieltä, että teema voi tarjota oppilaille mahdollisuuden käsitellä omaa suhdettaan kouluympäristöönsä, ja kenties johdatella jonkinlaiseen vuoropuheluun tilan ja paikan kanssa joka voi loppupeleissä johtaa peräti läheisempään suhteeseen omaa kouluympäristöä kohti - siihen että oppilas kokee tilan omakseen.

Agenttimme ehdotti teemaa siitä syystä, että samaista teemaa käsitellään teatteriareenassa, joka on peräti rakentanut kookkaita pylväitä puusta jossa esitetään areenan löydöksiä ja joihin voi myös kerätä muiden koululaisten ajatuksia. Pylväät toimivat myös eräänlaisena näyttämönä performansseille jota teatteriareena tuottaa teeman ympärille.

Me liitymme tähän siinä määrin, että kun meidän tilaa ja paikkaa käsittelevät tuotokset ovat valmiita, ne laitetaan youtuben ja QR-koodien esillepanon lisäksi myös teatteri-areenan rakentamien tolppien lcd-näytöille pyörimään, todennäköisesti tammi-helmikuusa. Waude!

Tuntuu että tässä tapauksessa kulttuuriagenttiohjelma pääsee hyvin tavoitteisiinsa yhteistyön ja monitaiteellisuuden osalta.

Online Educa Berlin: Osa 3 - Sabine Baumann ja iPad-luokka

Sabine on rohkea 28-vuotias luokanopettaja joka päätti lähteä kokeilemaan iPadeilla opettamista. Tosin sen sijaan, että koulu olisi ostanut tablet-koneet oppilaiden käyttöön, Sabine on kirjoittanut oppilaiden vanhempien kanssa sopimuksen jonka mukaan he lunastavat tabletit leasing-yritykseltä vuosien mittaan lapsiensa omaisuudeksi. Laitteet on vakuutettu ja leasing-yrityksen kanssa tehty sopimus takaa, että laite joko korjataan tai korvataan uudella 48-tunnin sisällä vian ilmennettyä.

Sabine on ehtinyt tutustua sovellustarjontaan ja onnistunut hyödyntämään erinäisiä sovelluksia hyvin tunnilla, mutta muistuttaa, että sovellusavaruutta on syytä tutkia jatkuvasti jotta voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä.

Huomaan että sovellukset kohdistuvat muihin oppiaineisiin kuin kuvataiteeseen. Hän mainitsee kuvataiteen osalta vain piirustusohjelman, ja jäänkin pohtimaan miksi kameran tuomat mahdollisuudet valokuvaan ja elokuvaan puuttuvat. Yritän saada hänen kanssaan puheenvuoron seminaarin jälkeen, mutta ruuhkaa on ja minun täytyykin jo rientää seuraavaan paikkaan. Onneksi sähköposti on keksitty!

Sabinen blogista löytyy mm. lista hänen käyttämistään sovelluksista.

Löysin myös erinomaisen englanninkielisen tiivistelmän Sabinen puheesta School Forumissa.

Online Educa Berlin: Osa 2 - Mark David Milliron

Mark David Milliron oli puhumassa School Forumissa.

Mikä karisma!

Ja kuinka vaikuttava lista erinäisiä saavutuksia: Milliron on työskennellyt vuosina 2009-2011 mm. Bill and Melinda Gates-säätiössä, tavoitteena parantaa Amerikkalaisten oppimismenestystä peruskoulutuksen jälkeen. Sen lisäksi hän toimii nykyisin WGU Texasin rehtorina.

WGU-Texas on osa laajempaa, vuonna 1999 synytnyttä WGU-verkostoa. WGU-Texas on vuonna 2011 perustettu yliopisto, jossa opetus tapahtuu pääsääntöisesti netin välityksellä. Kuitenkin jokaisella oppilaalla on oma mentori, sekä mahdollisuus verkostoitua nettiyliopiston muiden opiskelijoiden kanssa. Milliron tuo tehtävään pitkän linjan osaamista tietoteknologia-avusteisen oppimisen parista.

Hän aloitta esitelmän pyytämällä meitä laittamaan kädet ristiin. Sen jälkeen meidän täytyy laittaa kädet ristiin, mutta toisin päin – jos äsken oli vasen käsi alla, nyt se pitää laittaa ylimmäiseksi. Hän pyyätä meitä tarkastelemaan sitä äärimmäisen epämukavuuden tunnetta, mikä tulee siitä kun pistämme kädet ristiin järjestyksessä, johon emme ole tottuneet. Hän toteaa, että yhtä epämukavaa on siirtyä paperista, kirjasta ja liitutaulusta sähköisen opettamisen ja oppimisen maailmaan. Mielestäni vertauskuva ei mene ihan perille asti, sillä jään miettimään, miksi en voisi vaan pitää käsiä ristissä siinä järjestyksessä mikä on minulle mukava?

Parhaiten minulle jää mieleen osuus hänen esitelmästään, jossa hän kertoo eräänlaisesta sähköisestä oppimisen- ja työskentelyn seuraamisen työkalusta verkko-oppimisympäristöstä. Muistan itseasiassa kuulleeni samaisesta järjestelmästä taannoin Lapin yliopiston tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa- sivuaineen luennolla.

Järjestelmä seuraa oppijoiden käyttäytymistä kuten sisäänkirjautumista, palvelussa vietettyä aikaa, aktiivisuutta palvelussa, keskustelun määrä, palautusten ajankohta ja kerää pitkällä aikavälillä tilastollista tietoa käyttäjistä sekä heidän loppuarvosanoista ja luo tiedon perusteella erilaisia suoritusprofiileja.

Nyt kun uusi käyttäjä osallistuu verkkokurssille järjestelmä jälleen tarkkailee hänen käytöstään ja ilmoittaa säännöllisin aikavälein, vastaako oppijan suoritustaso vihreää, keltaista vai punaista suoritusprofiilia. Järjestelmä kertoo esimerkiksi näin: ”Punainen: 95% henkilöistä, jotka käyttivät järjestelmää kuten sinä käytät nyt, eivät päässeet läpi kurssista. Toimintaehdotuksia: Tee monivalintatehtävät, suorita essee, keskustele palvelussa, tai hakeudu mentorisi puheille”.

Samaan aikaan myös opettaja pystyy seuraamaan kurssilaistensa suoritusprofiileja reaaliajassa, ja voi näin ollen pysyä ajan tasalla siitä, miten hänen kurssilaisensa voivat ja tämän tiedon perusteella suunnitella mahdollisia toimenpiteitä. Mahtavaa!

Milliron myös haastaa pohtimaan: mikäli hyödynnetään ns. blended learning models jossa oppijat ovat osan aikaa verkko-oppimisympäristössä ja osan aikaa opettajan kanssa kasvotusten: miten opettaja voi maksimoida kontaktiopetuksen tuomat hyödyt? Mitä kontaktiopetuksessa voi tehdä, mitä verkossa ei voi tehdä?

Markin sivut.

Milliron toimii muuten erään uunituoreen opetusteknologiajulkaisun toimittajana.

Pikaisen blogosphääritutkimuksen perusteella, en ole ainut keneen Mark David Milliron on tehnyt puheellaan vaikutuksen.

Kalliala tosin esittelee Millironin Online Educa:ssa pitämää keynotea. Milliron kävi puhumassa School Forumissa vielä erikseen. Kutkuttavia ja samansuuntaisia ajatuksia kuitenkin molemmissa esitelmissä.
Ja mikäli kiinnostaa Milliron, täältä löytyy myös vuoden 2012 alusta Päivi Hakkaraisen kommentteja samaisen henkilön puheesta toisessa tapahtumassa.

Online Educa Berlin: Osa 1 - School Forum ja messut

Viikko sitten tapasin tietokonepelimuseon mediakompetenssi-tilaisuudessa henkilön, joka koordinoi School Forumia – päivän mittaista saksankielistä opetusalan ammattilaisille suunnattua seminaaria joka tapahtuu Berliinin Online Educan-messujen yhteydessä.

Online Educa järjestettiin jo 19. kertaa ja sivuilla kerrotaan:
Online Educa - The largest global e-learning conference for the corporate, education and public services sectors. Itse messualue oli valtava ja esillä oli toimijota aina moodlesta Tampereen ammattikorkeakouluun asti.

School Forum järjestettiin samassa hotellissa Online Educan kyljessä, mutta se oli suunnattu saksalaisille opetusalan ammattilaisille, ja seminaarin tarkoituksena olikin tuoda esiin uusia tuulia opetusteknologian rintamalta, niin paikallisten, valtakunnallisten kuin kansainvälisten toimijoiden näkökulmasta.

Thea kuuli minun projektistani ja oli sitä mieltä, että minun kannattaisi ehdottomasti tulla tilaisuuteen, ja hän olikin aivan oikeassa! Parhaiten mieleen jäi Mark David Millironin karismaattinen puhe opetuksen ja oppimisen nykytilasta ja tulevaisuudesta, sekä erään rohkean saksalaisen opettajan esitelmä iPad-luokkaprojektistaan.

School Forumissa puhui myös Nikolai Neufert joka edusti Berliinin opetusministeriön eEducation Masterplan-hanketta. Kaupungin tavoitteena on varustaa kaikki koulut älytauluilla ja niinpä koulut voivat hakea hankkeelta rahoitusta. Anja Tempelhof kertoi Fraunhofer-insitutin (vähän niin kuin saksa VTT) Roberta-projektista, jossa oppilaat rakentavat itse lego mindstorms robotteja – vastuuta, yhteistyötaitoja ja ongelmanratkaisukykyjä, wau!

School Forumin ohjelma löytyy täältä.

Googlettelun tuloksena huomasin muuten, että EdMedia 2014 - World Conference on Educational Media and Technology järjestetään Tampereella! Silmät auki siis, ensi vuonna.

Ja tähän samaan opetusteknologiasyssyyn mainittakoon vielä ITK-konferenssi Hämeenlinnassa.