Klaus Küchmeister: Osa 1 - Kuvataideopettajien koulutuspäivä, MobileMovie-pedagogiikkaa

Kännykkäelokuvan estetiikkaa: epätavanomaisia näkökulmia. Still-kuva työpajan harjoitustyöstä.

Perjantai päivä ja kymmenen tuntia kännykkäelokuvan taikaa: Berliinissä järjestettiin saksan kuvataideopettajien liiton koulutspäivä ja Klaus Küchmeister piti kattavan avajaispuheen kännykkäelokuvan estetiikasta ja sen sovellusmahdollisuuksista opetuksessa. Minulla oli kunnia toimia Klausin apulaisena kännykkäkuvaus workshopissa joka järjestettiin luennon jälkeen kuvataideopettajille.

Klaus piti erittäin mielenkiintoisen ja kattavan key noten koulutuspäivän aluksi. Tässsä muutamia poimintoja hänen luennoltaan:

Matkapuhelinelokuvalla on oma estetiikkansa

Matkapuhelin- tai kännykkäelokuvalla on oma estetiikkansa. Matkapuhelimen kameraa voi siis käyttää elokuvaprojekteissa, jossa pyritään tutkimaan ilmaisumuodon omaa estetiikkaa sen sijasta että kännykän kameraa käytettäisiin ikään kuin korvaamaan oikeata videokameraa. Kännykkäkamera ei siis ole huonompi videokamera, vaan se on kännykkäkamera.

Kännykkäkameran estetiikka perustuu sen pieneen kokoon ja kätevään liikuteltavuuteen. Kännykkäkamera tuo liikkuvan kuvan ilmaisuun samaa, mitä 35mm kuluttajafilmikamerat aikoinaan toivat valokuvauksen kentälle: mahdollisuuden laajempaan liikuteltavuuteen ja uudenlaisille perspektiiveille.

Klaus löytää taiteilija Rodchenkon ajatuksista tukea omalle ajatteluketjulleen: Rodchenko rikkoi 20-luvulla epätavanomaisilla kuvakulmillaan oppituja tapoja niin valokuvauksen kuin maalaustaiteen historista: hän näytti esineitä, ihmisiä ja tapahtumia ylhäältä tai alhaalta. Perusteluna hän kertoi, lainattu ja käännetty Klausin esitelmästä:

”... aikakautemme mielenkiintoisimmat kuvakulmat ovat joko ylhäältä alas, alhaalta yöls, tai näiden kahden diagonaalit.”

Rodchenko pohti, millä tapaa valokuvaa voi käyttää eritavoin kuin maalaustaidetta, mitkä ovat valokuvauksen edut ja vahvuudet muihin ilmaisun muotoihin verrattuna?

Myös Rodchenkon ajatuksia vuodelta 1928:

”Photography—the new, rapid, concrete reflector of the world—should surely undertake to show the world from all vantage points, and to develop people’s capacity to see from all sides.”