Klaus Küchmeister: Osa 7 - esitelmä ja työpaja, yleisvaikutelma

Opettajat kokeilee: ovisilmä.

Seminaaripäivä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Parasta oli ehdottomasti Klausin tiivis ja kattava esitelmä. Vaikka olimmekin keskustelleet aiheesta muutamaan otteeseen, vasta aiheen kokonaisvaltainen käsittely kiteytti minulle hänen ajatteluaan. Erityisen mielenkiintoista oli hänen pedagoginen perustelu toiminnalle sekä kännykkäelokuvaopetuksen tavoitteet ja arviointikriteerit.

Klaus kertoi muuten tänään, että haluaisi seuraavaksi tutkia elokuvan opettamista iPadeillä. Suomessa tuntuu olevan jokin trendi että kouluihin ostetaan iPadeja, mutta saksassa asian laita ei valitettavasti ole näin. Toivon kuitenkin, että Klaus pääsee tutkimaan aihetta, hänellä on varmasti paljon annettavaa pedagogisten mallien muodossa.

Tämänpäiväisen jälkeen muuten yksi puhelin lakkasi toimimasta. Nimenomaan se yksilö millä olin dokumentoinut tätä kaikkea joten viimeisen kahden viikon kuvamateriaalia: ei enää ole. Älkää päästäkö lumia-mallisia luurejanne kokonaan tyhjäksi! Tai jos se pääsee, niin kuulemma hiustenkuivaajalla voi herättää takaisin henkiin, mutta tälle yksilölle menetelmä ei toiminut.

Klaus Küchmeister: Osa 6 - Kännykkäkuvaustyöpaja

Kuvisopettajat kokeilee. Huomaa oikean alalaidan käteenteippausviritys.

Esitelmän jälkeen oli varattu aikaa erinäisille työpajoille joista kännykkäkuvaustyöpaja oli yksi. Meitä oli Klausin lisäksi eräs hänen kolleega Mobile Movie Hamburg- ryhmästä sekä minä. Kiinnostuneita kuvataideopettajia oli saapunut paikalle n. 20.

Otin muutaman luuria mukaan jotta opettajat voisivat halutessaan kokeilla myös laadukasta videokuvaa mikäli heidän oma puhelin ei siihen pystynyt. Oli muuten hauskaa huomata, että monet olivat hankkineet oman älypuhelimen viimeisen 3 kuukauden sisään, ja muutamalla ei ollut sellaista lainkaan. Samaiset opettajat kertoivat kuitenkin, että heidän lapsillaan on älypuhelimet.

Käytännössä työskentely Klausin videotyöpajassa etenee siten, että Klausin työsalkusta voi lainata lankaa, teippiä, mittatikkua jne ja lähteä sen jälkeen kokeilemaan, minkälaisia kuvakulmia, paikkoja ja tilanteita voi löytää.

On hauskaa huomata, että kuvataideopettajat lähtevät heti rohkealla asenteella tutkimaan annettua haastetta. Yhtälailla myös luokka, jota opetimme Marraskuussa Klausin kanssa, lähti mukisematta tutkimaan. Niin opettajat kuin taannoin oppilaatkin palaavat luokkaan ja haaviin on tarttunut vaikka kuinka jännittäviä näkökulmia. Olen jatkuvasti yllättynyt miten tuoreita kuvauspaikkoja, -kohteita ja -keinoja näiden erinäisten kännykkäkuvaustuokioiden oppilaat onnistuvat löytämään.

Opettajat olivat tuoneet omat kannettavat tietokoneet mukaan, ja tarvittaessa ohjaajilta sai muistitikulta ilmaisen videoeditointiohjelman.
Valitettavasti opettajien työpajan tuotokset eivät päätyneet ikinä nettiin jakoon, mutta vimeosta löytyy opettajaksi opiskelevien harjoitustöitä eräältä Klausin kurssilta Flebsburgin yliopistolla.

Lähtiessään opettajat olivat iloisia ja kiittivät, kun pääsivät leikkimään” hauskoilla leluilla” - nähtävästi monia ihmisiä, aikuisia ja lapsia kiinnostaa jonkin verran uudet tekniset vempaimet.

Klaus Küchmeister: Osa 5 - Kännykkäelokuvan oppimistavoitteet, menetelmät ja arviointi.

Kuvisopettajat kokeilee.

Tässä vielä karkeasti listattuna opetuksen käytäntöihin liittyviä perusasioita: oppimistavoitteet , -menetelmät ja arviointi.

Klausin kännykkäkuvauksen opetussuunnitelman oppimistavoitteina on:
kokeilla erilaisia kuvauskulmia
kehittää havaintokykyä
tutkia keinoja luoda monitulkintaisia luomuksia montaasin ja kuvakulmien keinoin
luoda uudenlaisia visuaalisia maailmoja,
löytää ja kehittää tarinoita,
oppia kyseenalaistamaan esteettisia normeja sekä katselutottumuksia,
sekä käsittää kännykkäkameran esteettisen arvon.

Oppimismetodina käytetään tutkivaa, kokeilevaa sekä leikkisää lähestymistapaa kuvan tuottamiseen, jolloin ajatuksena on, että oppilaan havainto- ja ilmaisukyky kasvaa estottomien kokeilujen ja löytämisen ilon myötä.

Eräs mielenkiintoinen anti, oli kuulla Klausin ajatuksia kännykkäelokuvien arviointikriteereistä.

Hän arvioi tuotoksissa seuraavanlaisia asioita:
Elokuva toteuttaa kännykkäelokuvaestetiikkaa
Elokuva on valmis lyhytelokuva jossa on alku- ja lopputekstit
Elokuvassa on jokin kantava ajatus tai tarina
Kohtaukset ovat leikattu mielenkiintoiseen järjestykseen
Elokuvassa on mielenkiintoisia kuvasiirtymiä.
Elokuva liittyy annettuu teemaan tai aiheeseen.
Tarkoituksenmukainen leikkausohjelman käyttö.
Elokuvan esitys
Työskentelyprosessin dokumentointi omaan työvihkon.
(Tapauksesta riippuen, myös elokuvan kuvakäsikirjoitus tai synopsis)

Klaus Küchmeister: Osa 4 - kännykän hyöty videokameraan nähden

Kuvisopettajat kokeilee. Käden perspektiivistä.

Klaus väittää että kännykän käytöstä elokuvan opettamisessa on muutoinkin etuja tavanomaiseen elokuvatyöskentelyyn verrattuna. Tässä muutamia hänen ajatuksiaan.

Kännykkä on mahdollista kiinnittää omaan kehoon, hissin seinään, skeittilautaan tai rappuun jolloin aikaansaadaan uusia, virkistäviä, mielenkiintoisia näkökulmia joihin ihmissilmä ei edes pystyisi. Näin ollen kännykkäkuvan kautta voi myös kehittää omaa havainto- ja käsityskykyä. Kuvaustulokset voivat olla näin ollen täysin yllättäviä ja äärimmäisen mielenkiintoisia.

Kännykkäkuva ei välttäämttä ole korkealaatuista, eikä kaikilla puhelimilla välttämättä voi tallentaa kovin pitkiä videoita minkä seurauksesta kuvaaja joutuu keskittymään olennaiseen kuvatessa.

Koska kuva ei vastaa HD-kuvalaatua ja koska se saattaa myös täristä, se erottautuu ammattimaisen kuvan maailmasta ja liittoutuu trash-elokuvaestetiikan kanssa. Klaus tarkoittaa tällä sitä, että kännykkäelokuva siten tekee selkeää pesäeroa valtavirta elokuvatuotannon kanssa ja hakee siten omaa tilaa ilmaisumuotonaan.

Tänä päivänä lähes jokaisella oppilaalla on mahdollisuus saada liikkuvaa kuvaaa tallentava kännykkä käyttöön. Lähes jokaisella oppilaalla on lisäksi kotona PC, johon voi ladata maksuttoman leikkausohjelman. Klaus toteaa, että näin ollen kännykkäkuvan kanssa työskennellessä on täysin mahdollista hyödyntää oppilaiden omia laitteita ja varustuksia elokuvaopetuksen toteuttamisessa, jolloin vältytään laitehankinnoilta ja muilta kustannuksilta.

Kokeelliset visuaalisuutta painottavat kännykkäelokuvat Klausin opin mukaan luodaan kokeilujen ja leikin kautta, jolloin oppilaat kuvaavat, katsovat ja kuvaavat uudestaan kunnes ovat saavuttaneet halutun lopputuloksen. Näin vältytään työläältä tavoiteorientoituneelta suunnittelu- ja kuvausprosessilta, mutta päästään silti vaivatta käsiksi elokuvan tekemiseen.

Koska oppilaiden keskuudesta löytyy useampia laitteita, on mahdollista työskennellä 2-3 hengen ryhmissä jolloin jokaiselle löytyy rooli tuotannossa, ja vältytään epätehokkaalta ajankäytöltä oppilaan näkökulmasta.

Tämä laitteiden paljous on mielestäni kännykän käytön ehdottomia etuja. Eräässä aiemmassa kokeilussa oppillaat halusivat välttämättä työskennellä viiden hengen ryhmässä, mutta lopputuloksena kahdella ryhmän jäsenellä ei riittänyt tekemistä ja niinpä heidän aika kului epätehokkaasti, enimmäkseen muita härnäten. Samalla oli selvää, että ne ryhmän jäsenet ketkä olivat omistautuneet työprosessille myös kokivat tuotoksen omana ja olivat kiinnostuneita sen leikkaamisesta ja loppuunsaattamisesta.

Klaus Küchmeister: Osa 3 - matkapuhelimet julkisuudessa ja koulussa

Klaus toteaa muuten esitelmässään, että erään vuoden 2011 tutkimuksen perusteella 95% saksalaisista 12-19 vuotiaista nuorista omistaa kännykän. Näistä yli 95% on varustettu kameralla, ja 81% voi ottaa yhteyden internetiin (JIM tutkimus 2011).

Saksassa kännykät ovat toisaalta myös joutuneet ankaran julkisen keskustelun aiheeksi: kännykällä pystyy ladata sekä tuottaa ja levittää laitonta materiaalia. Kännykällä voi myös kuvata ilkivaltaa tai koulukiusaamista, ilmiö joka tunnetaan nimellä ”happy slapping”. Saksassa kännyköillä on kohtalaisen huono maine, mutta Klaus muistuttaa, että kaikesta huolimatta puhelimissa piilee myös valtava luova potentiaali.

Kohtasin saman ilmiön Potsdamin mediapedagogiikkakeskuksessa. Heillä on myös tapana suhtautua matkapuhelimeen haasteena ja näin ollen käsitellä puhelinta omassa opetuksessaan enemmän kiusaamisen sekä mediakompetenssin näkökulmasta. Muistan hyvin, miten iloisia he olivat kun viritimme keskustelua matkapuhelimien luovista käyttötarkoituksista. Kolikon kumpaakaan puolta ei sovi unohtaa.

Klaus Küchmeister: Osa 2 - Liikkuvan kuvan vuorovaikutus ja montaasin opettaminen

Työpajan tuloksia, still-kuva videotutkielmasta.

Montaasin opettaminen

Havaintokyvyn kehittämisen lisäksi (kännykkä)elokuvan parissa työskentely auttaa myös hahmottamaan ajatusta montaasista. Montaasi tarkoittaa yksinkertaisesti kuvan järjestämistä toisen jälkeen eli leikkaamista. Montaasi on elokuvassa kuin kuvakollaasi staattiselle kuvalle. Leikkaaja voi vaikuttaa paljonkin katsojan käsityksiin tapahtumista järjestämällä kohtauksia tai kuvia hallitusti yksi toisensa perään.

Leikkaaja voi vaikuttaa katsojan käsityksiin tapahtuneesta järjestämällä samat kuvat eri järjestykseen, tai lisäämällä samojen referenssikuvien väliin eri kuvat. Tätä ilmiötä tutki Lev Kuleshov (1889 – 1970), ja tätä kuvien vuorovaikutuksen tuottamaa vaikutusta kutsutaankin Kuleshov-effektiksi.

Klaus näytti meille mahtavan videon, jossa Hitchcock selventää Kuleshov-efekttiä:

Olen sitä mieltä että Kuleshov-efektin ymmärtäminen niin havaintoja kuin harjoituksia tekemällä kehittää elokuvalukutaitoa merkittävästi, sillä montaasi on keskeinen osa elokuvan ilmaisukeinoja. Kuva-assosiaatiot sekä symboleiden rinnastus on myös tuttu keino mainosten maailmasta, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisten käsityksiin ja arvostuksiin asioista. 

Tänä päivänä lukutaidon tulisi mielestäni ulottua myös pitkälle liikkuvan kuvan pariin sillä liikkuva kuva on jatkuvasti vahvemmin läsnä meidän visuaalisessa kulttuurissa.

Klaus Küchmeister: Osa 1 - Kuvataideopettajien koulutuspäivä, MobileMovie-pedagogiikkaa

Kännykkäelokuvan estetiikkaa: epätavanomaisia näkökulmia. Still-kuva työpajan harjoitustyöstä.

Perjantai päivä ja kymmenen tuntia kännykkäelokuvan taikaa: Berliinissä järjestettiin saksan kuvataideopettajien liiton koulutspäivä ja Klaus Küchmeister piti kattavan avajaispuheen kännykkäelokuvan estetiikasta ja sen sovellusmahdollisuuksista opetuksessa. Minulla oli kunnia toimia Klausin apulaisena kännykkäkuvaus workshopissa joka järjestettiin luennon jälkeen kuvataideopettajille.

Klaus piti erittäin mielenkiintoisen ja kattavan key noten koulutuspäivän aluksi. Tässsä muutamia poimintoja hänen luennoltaan:

Matkapuhelinelokuvalla on oma estetiikkansa

Matkapuhelin- tai kännykkäelokuvalla on oma estetiikkansa. Matkapuhelimen kameraa voi siis käyttää elokuvaprojekteissa, jossa pyritään tutkimaan ilmaisumuodon omaa estetiikkaa sen sijasta että kännykän kameraa käytettäisiin ikään kuin korvaamaan oikeata videokameraa. Kännykkäkamera ei siis ole huonompi videokamera, vaan se on kännykkäkamera.

Kännykkäkameran estetiikka perustuu sen pieneen kokoon ja kätevään liikuteltavuuteen. Kännykkäkamera tuo liikkuvan kuvan ilmaisuun samaa, mitä 35mm kuluttajafilmikamerat aikoinaan toivat valokuvauksen kentälle: mahdollisuuden laajempaan liikuteltavuuteen ja uudenlaisille perspektiiveille.

Klaus löytää taiteilija Rodchenkon ajatuksista tukea omalle ajatteluketjulleen: Rodchenko rikkoi 20-luvulla epätavanomaisilla kuvakulmillaan oppituja tapoja niin valokuvauksen kuin maalaustaiteen historista: hän näytti esineitä, ihmisiä ja tapahtumia ylhäältä tai alhaalta. Perusteluna hän kertoi, lainattu ja käännetty Klausin esitelmästä:

”... aikakautemme mielenkiintoisimmat kuvakulmat ovat joko ylhäältä alas, alhaalta yöls, tai näiden kahden diagonaalit.”

Rodchenko pohti, millä tapaa valokuvaa voi käyttää eritavoin kuin maalaustaidetta, mitkä ovat valokuvauksen edut ja vahvuudet muihin ilmaisun muotoihin verrattuna?

Myös Rodchenkon ajatuksia vuodelta 1928:

”Photography—the new, rapid, concrete reflector of the world—should surely undertake to show the world from all vantage points, and to develop people’s capacity to see from all sides.”

Kulttuuriagentti, opettajat ja taiteilijat kokoontuvat.

Tänään kokoonnuimme viimeistä kertaa yhteen keskustelemaan projektin loppuunviemisestä.

Ideana on nimittäin areenan sisäisen projektityöskentelyn lisäksi pyrkiä yhdistämään eri areenoiden toiminta temaattisesti tai muutoin yhteen. Itseasiassa valitsimme teemaksi ”tila” sillä agentti ehdotti sitä ja me innostuimme siitä. Olimme sitä mieltä, että teema voi tarjota oppilaille mahdollisuuden käsitellä omaa suhdettaan kouluympäristöönsä, ja kenties johdatella jonkinlaiseen vuoropuheluun tilan ja paikan kanssa joka voi loppupeleissä johtaa peräti läheisempään suhteeseen omaa kouluympäristöä kohti - siihen että oppilas kokee tilan omakseen.

Agenttimme ehdotti teemaa siitä syystä, että samaista teemaa käsitellään teatteriareenassa, joka on peräti rakentanut kookkaita pylväitä puusta jossa esitetään areenan löydöksiä ja joihin voi myös kerätä muiden koululaisten ajatuksia. Pylväät toimivat myös eräänlaisena näyttämönä performansseille jota teatteriareena tuottaa teeman ympärille.

Me liitymme tähän siinä määrin, että kun meidän tilaa ja paikkaa käsittelevät tuotokset ovat valmiita, ne laitetaan youtuben ja QR-koodien esillepanon lisäksi myös teatteri-areenan rakentamien tolppien lcd-näytöille pyörimään, todennäköisesti tammi-helmikuusa. Waude!

Tuntuu että tässä tapauksessa kulttuuriagenttiohjelma pääsee hyvin tavoitteisiinsa yhteistyön ja monitaiteellisuuden osalta.