Klaus
toteaa muuten esitelmässään, että erään vuoden 2011 tutkimuksen
perusteella 95% saksalaisista 12-19 vuotiaista nuorista omistaa
kännykän. Näistä yli 95% on varustettu kameralla, ja 81% voi
ottaa yhteyden internetiin (JIM tutkimus 2011).
Saksassa kännykät ovat toisaalta myös joutuneet ankaran julkisen keskustelun aiheeksi: kännykällä pystyy ladata sekä tuottaa ja levittää laitonta materiaalia. Kännykällä voi myös kuvata ilkivaltaa tai koulukiusaamista, ilmiö joka tunnetaan nimellä ”happy slapping”. Saksassa kännyköillä on kohtalaisen huono maine, mutta Klaus muistuttaa, että kaikesta huolimatta puhelimissa piilee myös valtava luova potentiaali.
Saksassa kännykät ovat toisaalta myös joutuneet ankaran julkisen keskustelun aiheeksi: kännykällä pystyy ladata sekä tuottaa ja levittää laitonta materiaalia. Kännykällä voi myös kuvata ilkivaltaa tai koulukiusaamista, ilmiö joka tunnetaan nimellä ”happy slapping”. Saksassa kännyköillä on kohtalaisen huono maine, mutta Klaus muistuttaa, että kaikesta huolimatta puhelimissa piilee myös valtava luova potentiaali.
Kohtasin saman ilmiön Potsdamin mediapedagogiikkakeskuksessa.
Heillä on myös tapana suhtautua matkapuhelimeen haasteena
ja näin ollen käsitellä puhelinta omassa opetuksessaan enemmän
kiusaamisen sekä mediakompetenssin näkökulmasta. Muistan hyvin,
miten iloisia he olivat kun viritimme keskustelua matkapuhelimien
luovista käyttötarkoituksista. Kolikon kumpaakaan puolta ei sovi
unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti